Leirielämää ja kiwislangia/ Camp life and kiwi slang at the O-week

Heipä hei kaverit täältä Aotearoasta eli Uudesta Seelannista!
 
Lentokone starttasi kohti maapallon toista laitaa keskiviikkona 23.7. klo 17:05. Päästiin onneksi Ellin ja Essin kanssa vierekkäisille paikoille. Muuten tunnelma olisi ollut vähän liian kiinalaisvoittoinen. Lentokoneeseen noustessa olo oli kuin Niko Kivelän stand up-pätkässä Air China. Ensimmäinen lento kesti noin 9h ja sitten oltiinkin Shanghaissa. Yllätys oli melkoinen, kun meidän pitikin ottaa laukut ulos ja tehdä uusi check-in. Saatiin siis päivän viisumi Kiinaan. Seitsemän tuntia meni suhteellisen nopeasti (varsinkin kun osan ajasta vedin sikeitä pitkin penkkejä) ja käytiin lentokentän ovelta haistelemassa myös ilmaa Kiinassa (mikä oli ihan järjettömän kosteaa ja kuumaa)! Virallisten papatusten jälkeen, Kiinan leimat ja viisumit passissa päästiin jatkamaan seuraavalle lennolle: Air New Zealand ja Auckland. Lennon alussa oli ehkä paras näkemäni turvallisuusvideo. Tyyppi seikkaili pitkin Uuden Seelanin luontoa ja turvellisuusohjeet turvavöistä happinaamariin käsiteltiin koskien pauhussa tai vuoren rinteillä. Lento lähti tunnin myöhässä ja koneessa istumista kertyikin muhkeasti reilut 12h. Mutta ONNEKSI koneessa näytettiin Game of Thronesin 4. kausi!!! Olis voinut nukkuakin, mutta arvatkaa katoinko kaikki jaksot? :'D Hauska bussikuski vei meidät hieman pidemmän kiertotien kautta leirikeskukseen. Matkalla kävimme pyörähtämässä vaikka missä paikoissa mm. Matamatassa eli ns. The Hobbitonissa, josta ei ole pitkä matka varsinaiseen Taru sormusten herrasta hobittikylään.

Nyt me mennään! :D

Shanghain huurut

New Zealand!!!

Valas kauripuusta

Matamata=The Hobbiton

My precious

Tarkempi sijainti ensimmäisellä viikolla Uudessa Seelannissa oli Rotorua, Tui Ridge Camp. Leirikeskus sijaitsee noin 15-20min ajomatkan päässä Rotoruasta. Leiriltä löytyy kaikenlaisia elämysaktiviteetteja, joita mekin pääsimme kokeilemaan. Viikon aikana tuli mm. suunnistettua, rymyttyä metsässä,keinuttua big swingissä, kiipeiltyä korkealla köysissä, kuunneltua monen monta luentoa ACVE:en/vapaaehtoistyöhön liittyen sekä osallistuttua ESOL- kielikurssille. Kielikurssilla mutusteltiin kiwislangia, kiwiruokia ja kiwikulttuuria ylipäätään. Ohjelma oli melko tiukka, joten oli ihan hyvä, että saavuttiin leirikeskukseen pari päivää ennen ohjelman alkamista. Sai vammailla ja lepuutella jetlagit ihan rauhassa. :) Leirillä oli porukkaa mm. Saksasta, Norjasta, Tanskasta, Islannista, Taiwanista, Costa Ricasta, Ecuadorista ja USA:sta. Suurin osa leirin osallistujista oli juuri lukiosta valmistuneita ja keski-ikä leirillä oli ehkä 19-20v. Meitä ns. ikäloppuja oli muutama. Meidät jaettiin myös Kiwi- ja Tui-joukkueisiin ja kilpailimme keskenämme eri tehtävissä. Viimeisenä meillä oli jalkapallo-ottelu, jonka me Kiwit voitimme huippulukemin! JES! Illalla olikin sitten hyvä lähteä juhlistamaan voittoa Rotoruan keskustaan loppubileisiin Lava baariin. 

Elli ja supersaniainen

Saniaispuu/Firm tree

Big swing

Majoitus

Pakkasaamu

Go KIwi!!

Paardit on parhaat

Tui

Marae, Maori meeting house

Waka

Coffee pot Rotorua.

Rotoruan museo/museum

NZ volunteers 2014

Seuraavana aamuna oli lähtö kohteisiin jo kukonlaulun aikaan (eli aivan liian aikaisin)! Lisäksi mulla ja Gwladysilla olisi oikeasti ollut vain noin tunnin matka puistoon, mutta meille oli varattu bussiyhteydet Hamiltonin ja yhden bussinvaihdon kautta. Tunnin matkaan menikin sitten lopulta nelisen tuntia. Taurangasta meidät haki rannalla työskentelevä Park Ranger ja myöhemmin pääsimme kauppaan varsinaisen pomomme Garyn kanssa.

Illalla paikallinen yhdistys ja tree society pitivät juhlia viereisessä kahvilassa ja meidätkin oli kutsuttu sinne. Yhdistys oli nähnyt paljon vaivaa puiston kunnostamisen eteen ja ollut monesti napit vastakkain kaupunginjohdon kanssa ja nyt he halusivat juhlistaa saavutuksiaan. Tunnelma oli hyvin lämminhenkinen. Vasta puistoon pölähtäneenä ja kaikesta uudesta häkeltyneenä small talk ja mix&mingle ei ehkä ihan mennyt putkeen. :D Kuitenkin jäi olo, että olimme hyvin tervetulleita! :)

Ensimmäisiä huomioita Uudessa Seelannissa:

• KEEP LEFT! Eli vasemmanpuoleinen liikenne. (Ps. voi iskeä pieni paniikki, kun ekan kerran auton ratissa!)
• Talot on pienia ja matalia, infrastruktuurista tulee mieleen mm. True Blood.
• Paljon peltoja, lampaita, lehmiä. Eläimet on porrastaneet kukkuloiden rinteet hauskasti syödessään ruohoa.
• Saniaispuut. Metsässä tuntuu, että dinosaurus voisi tulla vastaan hetkenä mnä hyvänsä. Jurassic park! :D
• Ihan überystävällisiä ihmisiä!
• Fantail ensimmäinen huvittava lintuyksilö

Eläimistä ja linnuista puheenollen, tästä alkaa Riinan luontonurkka:

Ensimmäisenä kunnian luontonurkassa saa  fantail eli pīwakawaka. Se on peruspikkulinnun kokoinen, ehkä itsellä tulee mieleen hieman västäräkki olemuksesta. Pieni ja energinen lintu lekottelee perhosmaisesti ilmassa ja uskaltautuu hyvinkin lähelle ihmistä. Luin jostain, että se saattaisi tulla jopa kädelle istumaan. Lekottelun tarkoituksena on lähinnä kai hämätä kauemmaksi pesästä. Ei voi kuitenkaan kieltää, etteikö olisi hauskaa ja kiehtovaa, että pikkulintu tulee ihan viereen kurkistelemaan. 
Lintu on yleisimpiä natiivilintuja Uudessa Seelannissa. Ja se on erittäin helppo tunnistaa lentotyylista ja pitkästä pyrstöstä, joka aukeaa viuhkaksi. Jos maorinkielistä nimeä on vaikea muistaa, niin miettikää pissivää Shakiraa (Pee, Waka waka). Ja nyt te kaikki muistatte tämän pienen tirppiäisen, joka vei ainakin minun huomioni ensimmäisellä aamukävelyllä leirikeskuksella. 

Fantail / pīwakawaka

Tsirp,tsirp ensikertaan! ;)

__________________________________________________________________________

Kia ora from Aotearoa!

Here's again some part on my blog translated into a tourist english! ;D
I left to New Zealand (NZ) on Wednesday 23.7. with two other Finnish girl. It was really good that we booked seats next to each other. Otherwise it would have been a long 9 hours in the middle of all the Chinese people, when you don't understand anything what they are talking! :D We had to change flights in Shanghai and done new check-in. We waited 7 hours there for the next plane. We got 24 hours Visas to China and we went for a little walk outside the airport. But the air was so hot and moist that we didn't survive that long outside! :'D After that started about 11 hours flight to NZ. Flight was an hour late. Air New Zealand has mayde the funniest safety instrucions ever! On the video some guy is adventuring around NZ nature and they show for ecample how to open an close your seat bealt in the middle of the NZ nature! So cool! I was thinking that I will sleep a lot during the flights, but what happened? I found the 4. season of Game of Thrones and I had to watch all the episodes! Elli and Essi were just laughing to me. :D

First week went fast in the O-week in Tui Ridge, Rotorua. We had lessons about ACVE and volunteering in NZ and ESOL English language/Kiwi slang and culture. The they divided us to Kiwi's and Tui's. We had different competitions and activities during the O-week. Activities included for example: orienteering, big swing, high ropes, group tasks (survival track)... And last day we had final soccer match that we Kiwis won!! GO KIWI! :D And also last evening we had final party in Rotorua Lava Bar. In the O-week we had people from Germany, Norway, Denmark, Iceland, Taiwan, Costa Rica, Ecuador and USA. Most of the volunteers were about 18-20 years old and just graduated from high school. But there were also me and few other little bit older volunteers.

Next morning after the parties we left too early in the morning to our projects. Me and Gwladys had only one hour travel to Tauranga, but our bus connection went through Hamilton, where we had to change bus. So we had about 4 hours sightseeing on the way to Tauranga. First day in the park we went shopping some food and in the evening tree society and local community had a small party in the nearby cafe. They were celebrating all that they had done for developing the park and areas close to park. Atmosphere was very warm and welcoming. We tried also mix & mingle and have a little small talk, but I don't know how well that went. But after that I felt realy good about the park and working here next 6 months. 

Some notices tha I have made at first days:

• KEEP LEFT when driving!
• Houses are small and low. They remind me of True Blood. :D
• Lots and lots of fields, sheep, cows..
• Firm trees...and when you walk in a forest it feels like you are in Jurassic park (but not in a scary way!)
• People are SOOOOO friendly and funny.
• Fantail was the first funny bird that I saw.

I will start also new part in my blog. Riina's naturecorner.
First I present you fantail/ pīwakawaka. It's a small very common native bird here in NZ. It flies little like a butterfly and it could be very friendly and come very close to you. But it really just want you far away from its nest.It has a long tail that opens up as a fan. More information you'll find from the link above. ;)

Tsirp,tsirp for the next time! ;)

Lisää luonto ja liikuntaa ja luontoliikuntaa

Nyt tulee lisää luontojuttuja.

Olimme eräänä kauniina torstaipäivänä tuutorini Tinan kanssa taas luontoretkeilemässä. Mukana oli myös hänen tyttärensä ja eräs ystävä. Matkamme suuntasi sillä kertaa Eifelin luonnonpuistoon. Luonnonpuisto on tunnettu muun muassa metsäkissoista, joka on myös puiston logossa. Katit melkein hävitettiin puistosta 1800-luvulla, mutta suojelun tuloksena siellä asuu nyt noin 1000 villikissaa. Se on valtakunnallisesti laajin populaatio. Puistosta löytyy myös noin 1600 erilaista vaarantunutta eläin- ja kasvilajia. Melko merkittävä mesta siis! :)

Tietysti ensin oli päästävä puistoon. Kipitin aamulla sitten taas Köln Südin asemalle. Noh en ollut ainoa, joka halusi matkata pyörän kanssa junassa. Jossain samalla suunnalla oli pyöräilytapahtuma ja juna oli aivan tupaten täynnä pyöriä. 

Pyörä jos toinenkin junan eteisessä.

Puistosta löytyy myös Ordenburg Vogelsangin linnoitus ja sotilasharjoitusalue--> onko tää ees sana? (military training area). Natsit käytti aluetta "tulevien johtajien koulutukseen" vuosien 1936-1939 välillä. Se on suurimpia arkkitehtuurisia rakennelmia, mitä on jäänyt natsien ajoilta. Alueen laajuus on noin 50 000 m². Melkoselta rakennelmat kyllä näyttikin ja kuinka paljon niistä oli todellisuudessa maan alla... Yleisölle avoin paikka on ollut vuodesta 2006 asti.

Victor Neels bridge

Näkymä sillalta

Retkeilijä riippusillalla.

Willy Meller: Sportlerrelief

Willy Meller: equestrian relief at the main gate

Jättietana

Urheilukenttä

Fingerhut

Ei morjens niitä mäkiä!

Viikonloppuna urheilu jatkui...
Aluksi penkkiurheiltiin suomalaisen ja bulgarialaisen pariskunnan kanssa jalkapallon merkeissä. Kyseessä oli Saksa- (ei mitään hajua enää että kuka)??? peli. Joka paikka oli pullollaa porukkaa katsomassa, mutta mahduille kuitenkin yhden pubin nurkkaan tuijottamaan jalkapalloa. 

Paras kisakatsomo olisi varmaankin Aachener Weierilla, mutta se nyt on vaan niin tunkutäynnä, että huh. Olenkin tyytynyt pari kertaa lenkkeilemään pelin aikaan siitä ohi ja lähinnä vain ihmetellyt tunnelmaa.

Samana viikonloppuna oli Kirchen Lauf- tapahtuma. Myös Kolpinghausin porukka oli ilmoittautunut sinne juoksemaan ja minä siinä mukana. Asukkaiden kanssa en kerennyt treenata kuin kerran. Onneksi olin kuitenkin käynyt yksikseni kipittelemässä ja 5km juoksu sujui muitta mutkitta aurinkoisessa säässä. Juoksu tehtiin vielä joukkueissa/pareina, jolloin väsyn yllättäessä oli tuki lähellä!

"Voittajan" on helppo hymyillä. :D

Ajatelmia, hajatelmia ja sateenkaaria taivaanrannassa

Edelliseen urheilupostaukseen lisättynä, ostin myös jonglöörauspallot ja liikan tunnilla opittua on tullut harjoiteltua iltojen iloksi. Aluksi kuten hevoset laput silmillä seinää vasten ja nyt se alkaa jo pikkuhiljaa sujua. Pallot lähtee mukaan Uuteen Seelantiin! ;)

Tämä viimeinen kirjoitus Saksasta on muutenkin vähän sellaista ajatuksenjuoksua ja irtonaisista paloista koottua juttua.Ja aikatauluista ja omasta saamattomuudesta johtuen, julkaistaan vasta nyt, vaikka todellinen sijaintini on jossain ihan muualla kuin Saksassa. :D

Yksi iltapäivä joku 3 viikkoa ennen lähtöä istuskeltiin Annikan kanssa puistossa ja sitten siihen tuli pari jannua esittäytymään, että he ovat mainostoimistosta ja tekevät koekuvauksia erästä olutmerkkiä varten. Me ja muutama muu randomi pääsimme sitten kuvauksiin mukaan. Tehtävänä oli hengailla kyseinen "bambi-olut" kourassa ja fiilistellä tunnelmaa. No siinä fiilistellessä kävi ilmi, että yksi toisen porukan tytöistä oli UUDESTA SEELANNISTA..Siis mitä!!!????!!!! UUDESTA SEELANNISTA!! Nyt mulla on joku jolta kysyä, jos tulee pulmia! :D Jäätiin sitten niiden kanssa hengaamaan ja tuli kokeiltua slacklinea, eli siis nuoralla kävelyä. Ihan törkeen siistiä. Kymmenkunta kertaa tuettuna narulla huojuen ja lopulta pysyin siinä ihan ite! Ja porukka laittaa sinne niitä naruja sillei, et kuka tahansa voi tulla kokeilemaan sitä. 

SUOMI HEI!! Missä meillä on vastaavat mahdollisuudet puistossa ja kuinka moni laittaa sinne mitään, että kaikki muutkin saisi tulla kokeilemaan? Lisäksi en ole nähnyt yhtään ihmistä täällä hervottomassa räkäkännissä tai örveltämässä ja haastamassa riitaa, vaikka sitä kaljaa ja viinaa saa ihan joka kaupasta. Luin vasta Riku Rantalan kolumnin aiheesta ja ihan näillä vähillä omilla kokemuksilla tunnistan ongelman...myös itsessäni...huomasin yksi päivä kauhistelevani, kun myynnissä olevat voileivät eivät olleet kylmässä ja lihatiskin työntekijällä ei ole kumihanskoja ja tiskirätin jälkeen otettiin sisäfile kouraan. Voi Suomi, sääntöjen luvattu maa. Ja voi me suomalaiset, ihme jos vanne vähän kiristää päätä välillä. 

Esimerkkejä siitä, miten asiat voisi hoitaa. Festarit yliopistolla, Früh:ta tiskiin ja vanne ei kiristä:

HUMF- festarit yliopistolla.

Ihan kummallista oikeasti. Enää vaan muutama ihan hassu hetki, että mä lähden täältä Kölnistä pois (TÄMÄ KIRJOITETTU SIIS VIKALLA VIIKOLLA).Alakerran naapuri, yksi alunperin puolalainen poika, ihmetteli että joko mä oon lähdössä kohta. Että "ajattelitko sitten esim. vuoden tai viiden vuoden päästä tulla takas Kölniin ja sanoa morot kaikille tutuille täällä. Sillon tajusin, että enhän mä tiedä oikeesti, milloin tulen takaisin tänne, tai tulenko..

Saksan ryhmässä mun luottokaverina ollut puolalainen tyttö oli tunneilla myös viimeistä kertaa kolmanneksi viimeisellä viikollani. Hassua, kun meistäkin ehti tulla ihan hyvät kaverit ja nyt voi olla, etten näe sitä enää ikinä. Lupailin kyllä, että sinne pidemmille reissuille lähtiessä alan kirjoittamaan blogia ainakin jollain tasolla myös englanniksi. Ihan, että nämä kaikki uudet ystävyydet ja tuttavuudet pysyy myös kärryillä mun kuulumisista. Luultavasti tai ainakin toivottavasti tulevan vuoden aikana kielitaitoni kehittyy sen verran, että pystyn muutaman sanan raapustamaan muullakin kielellä, kuin suomella.

Suvaitsuvaisuudesta puheenollen. Viimeisenä viikonloppuna oli Colognepride. Kävin katsomassa lauantai-iltana Candlelight against oblivion- tapahtuman ja sunnuntaina ennen puolta päivää retkeilin katsomaan mielenosoituskulkueen keskustaan. Samalla näki Domin ja Reinin viimeisiä kertoja vähään aikaan.Tässä liuta kuvia kyseisestä tapahtumasta. 

Kahdella on tukka ja meikit hyvin, kolmannesta en nyt oikeen tiedä! ;)

Candlelight against oblivion

Koreita paraatipoikia

Poliisit piti huolta, että järjestys säilyi. ;)

Lentoemot

Paraatissa oli mitä mielikuvituksellisempia hahmoja...

Kts. edellinen kuvateksti. :D

Nämä kaverit teki jotenkin vaikutuksen muhun. Perhospäät. :)

Spidermaaaaannn!!!

Kolmas vaihtoehto on kieltämättä aika kiehtova. :)

Lamppuleidi

Mielenkiintoista!

Conchita Wurst!

Tuuli oli sen verran reipas, että lätsä ei meinannu kestää päässä.

Ps. Myös kaupoissa oli hääkoristeita mies- ja naispareille. ;)

Mihinkä muuhunkaan sateekaariviikonlopun voisi päättää...? ;)

Mitä jäi käteen Kölnistä:

• Ymmärrän ainakin saksaa paremmin, kuin ikuna ennen. Ehkä uskallan myös vähän puhua...Mutta kielioppi on sitten edelleen asia erikseen.
• No englannin puhuminen on tullut varmemmaksi, mikä on ihan hyvä tulevaa ajatellen...
• Huipputyyppejä ja uusia ystäviä.
• Yhteisöllisyys
• Minä pärjään suurkaupungissa, siis MILJOONAkaupungissa!
• Yksi kaupunki lisää, jossa tunsi olevansa kotona.
• Pitää tulla joskus vielä takas matkailemaan Euroopassa ihan urakalla. 
• Muutokset omiin ajattelutapoihin, ja joidenkin ajatusten, ideoiden ja tulevaisuudensuunnitelmien vahvistuminen omassa päässä.
• Ihan törkeen hienot ukkosilmat ja niitä oli monta!
•  Päätä vaivaava kysymys: Voiko täällä asua papukaijoja/undulaatteja? Koska olen useampaan kertaan ollut bongaavinani sellasia vihreitä, kovaäänisiä ja pitkäpyrstöisiä, mutta ne on niin arkoja ja nopeita, etten ole nähnyt yhtäkään paikallaan. Voiko ne olla jotain karanneita lemmikkejä, vaikka niitä on melko paljon. Vai onko joku muu laji vastaava? Minuu vaivaa... :'D
• OSAAN NYT JONGLÖÖRATA KOLMELLA PALLOLLA!! 

Viimeinen viikko on meni hujahtaen. Oikeastaa koko kolme kuukautta meni hujahtaen. Olisihan täällä voinut viettää vielä toisen 3kk. Toisaalta, kuten tämän Kolpinghausin toimistotäti totesi, että ehkä ihan hyvä myös niin, että nyt jää ikävä ja halu tulla takaisin kuin, että vuoden päästä saattaisi olla ihan kyllästynyt koko paikkaan.
Köln kyllä jää varmasti yhdeksi paikoista, joita tulen kaipaamaan. Asumista, ihmisiä, hetkiä ja elämää täällä.

Mun ikkunasta näkyy kaukana korkea kerrostalo. Illalla pimeässä sen ikkunoiden valot väreilee. Se tuo mulle jostain syystä joka kerta Egyptin mieleen. En oikein tiedä miksi. Joka tapauksessa sitä maisemaa on rauhaisaa katsella.

Mutta never say never. On mulla pari viritelmää menossa. Ei sitä tiedä, vaikka matka eksyisikin vielä tänne suuntaan maailmaan. Ellei muuten, niin jonkun lomamatkan muodossa ainakin. Sillä pala mua jää tänne.

Kiitos Köln, I will miss you! <3 

Kiitos Turtlesit! Saksan tentti meni läpi ja kurssista tuli 3!

Ein Liebeslied für Köln, tähän on hyvä päättää:

https://www.youtube.com/watch?v=Sy6OFzAbbto
 
ps. infoa edellisestä
http://www.rundschau-online.de/koeln/-aevver-et-haetz-bliev-he-in-koelle--ein-liebeslied-fuer-koeln,15185496,20781642.html 

pps. Tuosta murteesta (Kölsch)  ei sitten kannata yrittää ottaa mitään selkoa. :'D