Päivä 21.
Aamulla ennen lähtöä Te Anausta kävimme Wild Life -keskuksessa. Siellä näimme harvinaisia Takahe- lintuja. Näiden otusten luultiin kuolleen sukupuuttoon, kunnes vuonna 1948 löydettiin pieni populaatio Fjordlandin vuoristosta. Tällä hetkellä näitä ainutlaatuisia lentokyvyttömiä lintuja on luonnossa noin 200 yksilöä. Vaikka lajin selviytymisen eteen on tehty paljon suojelutyötä, on se edelleen erittäin uhanalainen.
 |
| Takahe |
Matkalla pysähdyimme ottamaan kuvia Lake Wakatipulla. Queenstownissa majoituimme kivaan backpackerspaikkaan pariksi yöksi. Aika meni maleksiessa kaupungilla ja ihmetellessä nähtävyyksiä. Queenstown oli todella turistirysän oloinen. Huomion kiinnittivät kymmenet hotellit, hostellit ja motellit. Bilekansalle oli tarjolla jos jonkinmoisia baarikierroksia. Kävimme myös kirkumassa tai ehkä enemmän nauramassa Fear Factoryssa.
 |
| Lake Wakatipu |
 |
| Queenstown |
 |
Queenstown backpackers
|
Päivä 22.
Lähtöpäivänä E:n kävi hyppäämässä benjin. Queenstown on benjihypyn syntysija, joten mikä olisikaan parempi paikka käydä loikkaamassa sillalta.
Tarjolla oli myös Lakes Hayes A&P Show. Tämä vuonna kyseinen Agricultural & Pastoral -tapahtuma juhli satavuotista taivaltaan. Tarjolla oli paraateja, musiikkia, lammaskoirakokeita, hevosia jne. Lounaaksi imaisin peuraburgerin, mikä oli ihan älyttömän namia. Illalla hostellilla katsottiin leffoja ja ladattiin akkuja seuraavia päiviä varten.
 |
| A&P Show |
 |
| Piggy ja frendi |
 |
| Arvaatko tuliko mieleen Babe.possu? :D |
Päivä 23.
Aamulla ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli Arrowtown ja kiinalaisten uudisraivaajien historialliset asuinsijat (Chinese Settlement).
Lopullinen päätepiste oli Wanaka ja Albert town. Siellä suuntasimme Puzzle Worldiin ja muutama tunti menikin mukavasti kaikkia pulmapähkinöitä ratkoessa. Nälkä alkoi vihdoin kurnia vatsassaja sateessa tarvoimme etsimään murua rinnan alle. Sateessa saimme myös pystyttää telttamme, joten tunnelma tuona iltana ei ollut niin korkealla. Toisaalta tämä oli yksi harvoista sateisista hetkistä matkan aikana. Ei pidä siis valittaa!
 |
| Roaming Meg |
 |
| Puzzle World |
Päivä 24.
Matka jatkui ylös pitkin länsirannikkoa. Lake Hawea Lookoutilta avautuivat upeat maisemat. Myös bussilastillinen kiinalaisia päätti napata upeat matkamuistokuvat samasta maisemasta. Tilanne vaati nopeaa toimintaa, sillä emme halunneet jäädä innokkaiden kiinalaisturistien saartamaksi. Aamulla olimme lisänneet autoomme myös vettä ja öljyä. Nyt kuitenkin autosta kuului outoa sihinää ja valui ulos epämääräistä nestettä. Eräs mies lohdutti meitä, että kyllä siellä on kuultaa joku reikä moottorissa tms. että pikaisesti vaan huoltamolle, ettei auto ole ihan paskana kohta. No hei kiitti tästä. Sellainen 150km tämän jälkeen meni ainaki itselle miettiessä, että pohjoissaarelle on pitkä matka, jos kulkupeli päättää levitä tien varteen. Haast Passista löytyi onneksi AA:n huoltamo ja siellä jannu vaivautui lounastaukonsa jälkeen kurkkaamaan autoamme. Jäähdytinsysteemin putkessa olevasta korkista (älkää kysykö oikeaa nimeä) puuttui tiivisteet, eli paineet jäähdyttimessä eivät pysyneet kohdillaan. Kauhukuvitelmat monien satojen laskusta vaihtuivat korkin vaihtamiseen ja 23, 50 dollariin. Kyllä helpotti ja auto sai monet taputtelut.
 |
| Lake Hawea Lookout |
Seuraava kohde oli kauneudestaan ja upeista heijastuksistaan kuulu Lake Matheson.
Voitte
ihan huviksenne käydä allaolevasta linkistä kurkkaamassa kuvia ja
verrata niitä meidän näkemiimme henkeäsalpaaviin maisemiin.
Tältä Lake Mathesonin pitäisi näyttää:
https://www.google.com/search?q=lake+matheson&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=8yJpVfDCJIKsmAW78IGABA&ved=0CAgQ_AUoAg&biw=1366&bih=631
Ja tässä meidän U-P-E-A versiomme!!!
 |
| Siis Lake Matheson ja Mt. Cookin heijastus. VAUUUUU!!!! |
 |
| No edes jotain heijastuksia siellä vedessä oli. |
Päivä 26.
Aamulla herätessä näin ensimmäistä kertaa Wekan. Yksi huvittava lintu lisää Uudessa Seelannissa. Matkaa jatkaessa pysähdyimme Greymouthissa ruokaostoksille. Seuraava kohde tulikin eteen tämän jälkeen nopeasti. Punakaiki ja Pancake Rocks. Kyseiset kalliot ovat muodostuneet noin 30 miljoonaa vuotta sitten, kun merenpohjaan on vajonnut erilaisia eliöitä ja kuonaa, jotka tiivistyivät näihin kerroksiin merenpohjan paineessa. Myöhemmin tuuli, vesi ja eroosio ovat muovanneet näitä kallioita.
Länsirannikolla riittää ötiäisiä ja myös seuraava yöpaikkamme Lyell DOC oli täynnä jotakin mäkäräisen sukulaisia ja kovaa sirittäviä sirkkoja. Kyseiselta alueelta löytyi todella kaunis Old Ghost Road -kävelylenkki. Tai yhteensä reitistä kattaa noin 80km vaellus- ja pyöräilyreittejä, mutta me lampsimme noin parin tunnin reitin. Matkan varrella oli todella kauniita metsämaisemia ja vanha hautausmaa jyrkässä rinteessä keskellä ei mitään.
Päivä 27.
Viimeisenä päivänä ajelimme lähes suorilla Pictoniin. Siellä päätimme syödä kunnon lounaan. Lounaspaikka löytyi vihdoin ja Jolly Rodger tarjosi oikein maukkaan päivän kalan viinien ja upeiden maisemien kera.
Päivä oli uskomattoman helteinen ja löysimme pienen kivikkoisen rannan, jossa olikin ihana pulahtaa.
Lautalla jouduimme ajamaan yläkertaan ja se jännitti allekirjoittanutta kuskia ehkä himpun verran. Laivalla oli Homo sapiens- lajien edustajien lisäksi paljon muita eläinkunnan edustajia. Lampaat ja naudat katselivat maisemia rekkojen kyydissä. En tiedä onko kannattavaa kuljettaa eläviä eläimiä teuraaksi pohjoissaarelle. Tällä ajatuksella lohduttauduin, että ehkä ne ovat menossa farmilta toiselle. Yksi vaihtoehto, ehkä surullisin näistä on, että kantturat ovat menossa ulkomaille. Täällä on nyt paljon uutisoitu, että eläviä eläimiä kuljetetaan muun muassa Lähi- Itään ja Pohjois -Afrikan maihin, missä niiden kohtelu voi olla hyvinkin raakaa.
 |
| Pulikoitiranta |
 |
| Jolly Rodgersin herkkukala ja viinit juhlistamaan onnistunutta kuukautta. |
 |
| Sinne jää eteläsaari hetkeksi. |
 |
| Möö! Lautassa oli kyydissä lampaita ja lehmuja. Minne lie menossa. |
 |
| Auringonlasku lautalla |
Päivä 28.
Aamu ei alkanut ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, sillä aamupuuro päätti levitä pitkin hostellin mikroa. No, onneksi ruokailutilassa joku reissaajapoika soitti pianoa todella kauniisti. Se pelasti epäonnisesti alkaneen päivän!
Wellingtonin ohjelmistoon kuului Weta Workshopissa vieraileminen. Lähinnä siis myymälässä Weta Cavessa ihmettely, koska emme olleet varanneet kierrosta itse työtiloihin. Olihan siellä nähtävää sekä örkkejä ja jättiläisiä väisteltävänä. En ollut tiennyt, että Weta Workshop on ollut melkoisen monessa elokuvassa mukana ja aikoinaan he ovat aloittaneet aika pienestä.
Matkalla ajoimme Dannevirken tanskalaisen kylän läpi. Päräyttävää kylässä oli lähinnä viikinkikyltti, joka toivotti tulijat tervetulleeksi. Seuraava kylä olikin Norsewood... Arvaatteko mikä pohjoismaa tällä kertaa kyseessä? :D Norjahan se. Siellä pystytimme telttamme Anzac- puistoon.
 |
| Apuaaaa! |
 |
| Kahvila Piggyn mieleen! |
 |
| Dannevirke ei tarjonnut paljoa mahtavasta kyltistään huolimatta. |
 |
| Anzac- puisto Norsewoodissa, 2$ yö |
Päivä 29.
Aamusta painelimme tutustumaan Norsewoodiin ja maksamaan leirialuemaksun. Kurkkasimme kivannäköiseen vaatekauppaan ja siellä myyjäsetä, vanhempi herra, osoittautui oikein mukavaksi kaveriksi. Hän osasi muutaman lauseen ranskaa ja tiesi sitä ja tätä myös Suomesta. Hänen poikansa asui jossain päin Eurooppaa (enää en muista, missä). Aikamme rupateltua ja parit paidat lunastettua, setä soitti vastapäätä olevaan kahvilaan. Kahvilaan olisi piakkoin tulossa hänen piikkiinsä kolme ihanaa tyttöstä. No kahvilassa kävimme sitten hörppimässä aamusumpit herran laskuun. Kahvilan omistaja ei ollut ihan niin ystävällisestä päästä. Yritin jutella mukavia ja kokeilla small takia. Yritin tiedustella, että onkohan kylässä vielä norjaa taitavia asukkaita. "No, kai tuolla suunnalla pari asuu." ja tämän jälkeen syvä hiljaisuus. Olisi melkein voinut luulla, että kyseessä oli suomalainen small talk -tilanne.
Norsewoodista ja trolleista päästyämme kurvailimme tiemme Napieriin. Napier kärsi maanjäristyksessä 30- luvulla ja tämän jälkeen siitä rakennettiin komea art deco -tyylinen kaupunki. Arkkitehtuuri olikin ehkä Oamarun jälkeen yllättävin matkallamme. Napierissa kävimme ihmettelemässä akvaariota, näköaloja ja vankilaa, johon emme päässeet ovea pidemmälle ilman pääsymaksua. Lisäksi ohjelmaan kuului hieman shoppailua ja maailman ihanimpien ja pehmeimpien legginsien löytyminen. Ennen Suomeen paluuta on ehkä jostain etsittävä toinen pari!
Alkuperäistä yöpaikkaa emmem löytäneet, joten ajoimme lopulta aina Taupoon asti ja ILMAISEEN paikkaan nimeltä Reids Farm. Koska paikka oli ilmainen, se oli nuorison suosima bilepaikka. Lisäksi vessoja ei ehkä ollut ihan mitoitettu kymmenille ja kymmenille ihmisille. Ammoniakki kirveli silmiä, jos ja kun uskaltautui helpotushuoneen syövereihin.
 |
| Norsewoodin trollit! |
 |
| National Aquarium |
 |
| Napier ja Art Deco |
 |
Napier
|
 |
| Hymyilevä rausku. <3 |
 |
| Kiivilintu!!!! Näettekö?? Sain kuvan! Tsirp, tsirp! |
 |
| Megalodonin puruvärkit |
 |
| Piggy ja vankilan portit |
 |
| Viimeinen ilmainen majoitus Taupossa |
Päivä 30.
Viimeisenä päivänä ennen puistoon paluuta kävimme Waiaotapun Thermal Wonderlandissa Rotoruassa. Mielenkiintoinen paikka! Komeita värejä, mutta rikki sai alueen haisemaan mädältä kananmunalta. Kannatti siis tukkia nenä ja nautti näkemästään!
Tämän jälkeen kävimme Te Pukessa kurkkaamassa Kiwi 360- teoksen. Tuon paikan sanotaan olevan kiivihedelmien koti.
Matka oli kiva lopettaa ns. kotiin puistoon ennen välileirin ja uuden projektin alkamista. Puistossa kävimme vielä sukeltemassa putouksilla, koska päivät olivat todella helteisiä.
 |
| Siellä se geysir puhisi. |
 |
| The Shampagne Pool |
 |
| Devil's Bath |
 |
| Piggyn tyylinäyte |
 |
| Ja mä perästä! |
Mietteitä matkalta
Lopuksi sitten tulee vähän koontia ja mietteitä matkalta.
Jääny vissiin tää yliopiston kirjottaminen päälle, että loppuun sitten tiukka
pohdinta ja koonti. Matka oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut. Puistosta ja
työkavereilta lainaan saadut retkeilyvarusteet olivat kyllä onni matkalla.
Monesti naurettiinkin, että meillä on oikein luksusmatka, kun jokaisella on oma
teltta, patjat, ja yksikin ilta nautiskeltiin viiniä ja juustoja retkituoleissa
pönöttäen. Mutta ehkä oma teltta ja edes pieni oma tila takasi hyvin sovun
säilymisen matkan aikana. Kaiken kaikkiaan 29:stä yöstä vietimme teltoissa 23
yötä ja näin jälkeenpäin ajatellen puistosta ottamamme patjat olivat kultaakin
kalliimpia. Satunnaiset yöt backpackerspaikoissa ja nukkuminen oikeassa sängyssä tuntuivat todella oudoilta. Välillä tekikin mieli palata omaan telttaan! Teltan kokoaminen ja purkaminen alkoivat sujua aika automaationa noin viikon jälkeen. Suurimman osan majoituksista olimme varanneet etukäteen, varsinkin jos
tiedossa oli jotain retkiä seuraavalle päivälle. Mutta myös muuten yöpaikkojen
löytäminen ei tuottanut suuremmin päänvaivaa. Suurena apuna oli myös
Rankersin Camping App, missä näkyy
mahdolliset majapaikat niin pohjois- kun eteläsaarella.
Uuden Seelannin tiet ovat hyvin mutkaista ja mäkistä ajettavaa. Lisäksi varsinkin eteläsaaren länsirannikolla bensa-asemia sai välillä etsiä. Siksi tankkaus oli hyvä hoitaa aina mahdollisuuden tullessa. Vaikka eteläsaarella liikennen olikin hiljaisempaa, niin kesäaikaan turisteja tuntui sielläkin olevan liikkeella sankoin joukoin. Varsinkin saksalaiset ja ranskalaiset olivat päättäneet yhdessä tuumin lähteä tutustumaan pitkän valkoisen pilven maahan. Etäisyydet eivät maassa kilometrimäärältään päätä huimaa, mutta mutkaisilla teillä nopeuden ollessa 25-60 km/h aikaa kannattaa varata siirtymiseen paikasta toiseen.
Eteläsaari on todella monipuolinen. Sitä kutsutaankin Main Landiksi. Moni uusiseelantilainen kyselikin usein pohjoissaarella, että oletko ollut eteläsaarellia. Se on sitä "oikeaa" Uutta Seelantia. Eteläsaarella myös lampaiden määrä moninkertaistui. Maisemat olivat uskomattoman monipuolisia viinitiloista ja auringonpolttamista vuoristomaisemista aina sademetsiin, vesiputouksiin ja jäätiköihin. Unohtaa ei pidä tietenkään turkoosinsinistä merta ja rannikkomaisemia.
Matkalla meitä oli siis kolme henkeä. Kuten aiemmin totesin, yöpymiset hoidettiin pääosin teltoissa leirintäalueilla ja kokkaaminen pyrittiin hoitamaan itse. Alla hieman toteutuneita kustannuksia, jos joku nyt sattuu suunnittelemaan samanmoista retkeilyä.
Kustannukset ( 3hlöä, 1kk):
- Majoitus: 1187 NZD
- Ruoka: 740 NZD
- Bensa: 1002 NZD
Henkeä kohti ruokaan, majoitukseen ja bensaan kului rahaa siis noin 1100 dollaria. Kun tähän lisätään jäätikköretki, vuonoristeily, ratsastusretki, matkamuistot ja kaikki muut sekalaiset kulut, omalla kohdalla lopullinen kukkaronkevennys oli jotakin reilun 2000 dollarin luokkaa. Euroiksi muutettuna esimerkiksi 2100 NZD on noin 1500€. Ei siis ihan kauhistuttava hinta kuukauden reissusta, ja siitä mitä kaikkea näki ja koki matkan aikana! :)
Koko reissu oli kyllä unohtumaton ja olen iloinen, että sain sen toteuttaa kahden huipputyypin kanssa. Kuukausi ns. kodittomana tien päällä oli todella avartava kokemus. Tuntui, että joka päivä tuli kokemusähky ja tunne, että voiko tästä parempaa enää tulla vastaan. Uuden Seelannin takapajuloita tutkiessa heräsi myös kiinnostus matkailla hieman lähempänä. Esimerkiksi minulla on varmaan yli puolet koluamatta omaa rakasta kotimaata. Ja Saksan matkailun jälkeen heräsi kipinä Euroopan kiertämisestä. Eli kun aikaa ja rahaa on seuraavan kerran tarpeeksi, saattaa minut löytää reilaamasta ja seikkailemasta Euroopasta! Tai ihan vaan koto-Suomesta! :'D Tervetuloa mukaan sitten! ;)
Sitä odotellessa kiitti ja kuitti toiselta puolelta palloa!
-Riina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti