Tai no, viikonloppu alkoi meillä oikeastaan jo viikolla. Vapaaehtoiset Napierista tulivat kyläilemään meille pariksi yöksi. Saimme keskiviikon vapaaksi, jotta pääsimme heidän kanssaan kaupungille.Yhteensä meille majoittui kuusi vapaaehtoista Saksasta, Ranskasta, Costa Ricasta ja Australiasta. Tupa oli siis täynnä! Toisaalta ihan hauskaa, että kerrankin oli vilinää ja enemmän tekemistä, eikä istunut iltaa vain nenä kiinni tietokoneessa tms. Ensimmäisenä iltana käytin ihastelemassa Waterfall trackin kiiltomatoja. Ne on kyllä upeita. Aivan kuin metsän kasvillisuuden kätköissä olisi ollut koko tähtitaivas.
Keskiviikkona aamu oli ihanan hidas. Aamupalat auringossa terassilla ja sitten kohti kaupunkia. Kaupungilla suuntasimme Mt Mauganuille ja rannalle. Päivä oli kerrassaan upea. Lämminta ja aurinkoa. Rannalla pojat päättivät mennä polskimaan mereen. Tuuli oli kova ja aallot näyttivät melko suurilta. Otettiin muutamat ryhmäkuvat ja kun menin G:n kanssa poseeraamaan vedenrajaan, tuli valtava kuohu ja kasteli meidät vyötäröä myöten läpimäräksi. No onneksi aurinko paistoi, että housut pääsivät hieman kuivahtamaan.
 |
| Hetki ennen tyrskyä, kirkumista ja naurua. |
 |
| Ryhmärämä biitsillä. |
Alla pari uutisointa aiheesta:
http://www.3news.co.nz/nznews/sea-search-for-missing-boy-in-mount-maunganui-2014100407
http://www.nzherald.co.nz/bay-of-plenty-times/news/article.cfm?c_id=1503343&objectid=11345151
Mutta ihan kamala homma kertakaikkiaan. Ja padot aukes viimeistään, kun muistin PMMP:Poika biisin:
Kun levälautat yöllä satamaan
vyöryy, hän tuleeko katsomaan
ja pullopostinsa palelee
vihreä kaulansa valelee.
Poika ei oota, hän sukeltaa
ja pulloaan koittaa tavoittaa
ei kalat kanna, hän vajoaa
sen voimakentän vankilaan
veden valtakuntaan.
Hän näki siellä taivaan
ja se meri olikin pohjaton.
Sokaisi ja kietoi hänet
maailma joka siellä on.
Ei ole huolta ei pimeää
maan paine uupuu ja häviää
Niin suuri onni ja satuun jää
sylissään meriheinää.
Hän näki siellä taivaan
ja se meri olikin pohjaton.
Sokaisi ja kietoi hänet
maailma joka siellä on
No surusta iloisempiin juttuihin. Sinä iltana mentiin grillaamaan. Kolmas grilli puistosta toimi ja oli se aika surkuhupaisaa, kun auto täynnä porukkaa ja grilliherkkuja ajettiin edestakaisin puistossa. :D Lopulta täydenkuun valossa saatiin ruuat paisteltua ja sitten syömään!
 |
| Omnomnomnommm... |
No niin! Aika kokeilla autoa vihdoin viimein, että miten pitkälle sillä todellisuudessa huristellaan. Täällä on tänä vuonna tahtonut olla vähän enemmän sääntö kuin poikkeus se, että vapaaehtoisten autot hajoaa. Koputetaan puuta, ristitään sormet ja varpaat, puhalletaan kaikki tippuvat ripset ja tähdenlennot toivotaan, että meidän auto kestää niin pitkään, että päästään siitä eroon. :D
Matkamme starttasi perjantaiaamuna. Tässä ensimmäisenä linkki matkasuunnitelmaan:
https://goo.gl/maps/rjxou
Ajelimme siis ensimmäisenä päivänä Putarurun kautta Otorohangaan, missä tarkoituksena oli käydä katsomassa kiivilintuja ja sitten suunnata Waitomon luoliin, kuumavesirannalle ja sitten Hamiltonin kautta kotiin.
Otorohanga Kiwi House
Kiivitalo sijaitsi melkoisen mutkaisten teiden varrella. Pikkuteitä pitkin ajellessa ja epämääräisiä tienviittoja arpoessa jossain välissä meinasi usko loppua siihen, että ollaan enään oikealla tiellä. Kuitenkin muutama kilometri ennen määränpäätä ilmestyi tievarteen kyltti, että tervetuloa kiivikaupunkiin ja kohta tien vieressä pönöttikin jättimäinen kiivi. Jes! Onnistuttiin! Lisäksi oltiin vielä ajoissa perillä , että ehdittiin näkemään kiivien ruokinta. Kiivilinnut on kyllä yksi hassuimmista elävistä, mitä vastan on tullut. Ainoa mahdollisuus nähdä "Great spotted kiwi", on täällä. Se oli yllättävän suuri elukka. Tukevat jalat pyöreä ruumis ja liikkuminen toi mieleen, jonkun vaappuvan metsänmenninkäisen tai maahisen. Tällä yksilöllä oli juoksuaika menossa, joten se oli myös erittäin ystävällinen ruokkijaansa kohtaan. Tuli paijattavaksi ja syliin. Hoitaja kertoi jälkeenpäin, että normaalisti nämä eivät ole ihan niin ystävällisiä, vaan palkaksi saattaa saada murinaa ja sähinää. Oikeita lintuja emme päässeet kuvaamaan, mutta tässä muutama korvike.
 |
| Matkamuistona mukaan tarttui kiivikassi. |
 |
| Karakiri |
 |
| New Zealand falcon |
 |
| Gekko |
 |
| Kaka |
Alunperin tarkoituksena oli yöpyä jossain Waitomon lähellä ja käydä ensimmäisenä päivänä jo luolissa. Otorohangassa kävimme kysymässä kuitenkin yösijaa läheisestä Holiday parkista. Onneksi, sillä omistaja tajusi kysyä,olemmeko varanneet opastukset Waitomoon...ÖÖö, no ei. :D No omistaja sitten soitteli ja varaili meille matkat seuraavalle aamulle ja me varailimme itsellemme yöpymispaikan tältä leirialueelta. Muutenkin omistaja oli erittäin mukava ja leirialue viihtyisä. Suosittelen kyllä! :) Loppuiltapäivä ja ilta olikin siten vapaata. Kaupunki oli pieni. Käveltiin pääkatu pariin kertaan edestakaisin ja lopulta päätettiin mennä vetämään roastit naamaan yhdestä ruokalasta. Pihvit/paistit, perunat ja lisähöystöt ei tulleet ihan hirveän kalliiksi, mutta mahan sai täyteen. Pienet shoppailukierrokset vielä ja huomasimme, että illalla yhdeksän jälkeen olisi tarjolla livemusiikkia paikallisessa kuppilassa. Keli oli kolea ja sateinen. Mikä olisikaan parempi kuin kuuma suihku ennen paikallista kulttuuritarjontaa. Paitsi että minun suihkuni oli haalea tai enemmänkin viileä. G taas oli meinannut palaa omaan suihkuunsa. En tiedä, toimivatko suihkut jollain kaasusysteemillä, kuten meidän puistossa. No jospa leirintäalueen suuri nojatuoli, The Voice ja kuppi kuumaa teetä pelastaisi tilanteen. :)
Siinä istuskellessa alkoi tulla sen verran väsy, että pohdimme kahdesti makuupussin ja livemusiikin välillä. Livemusiikki voitti tällä kertaa. Ryömimme ehkä tunnin myöhässä paikallispubiin, missä oli meno jo täydessä vauhdissa. Selkeästi ulkomaalainen parivaljakko saikin paljon huomiota osakseen, tietoiskun kylän historiasta ja asukasmäärästä, kaksi tarjottua olutta sekä tinnitävät korvat yöksi. Pitää muuten sanoa, että Saksan hintoihin kesän totuttautuneena olut oli melkoisen kallista. Taisi olla jopa hintavampaa kuin Suomessa. Paikkakunnan alueella asuu vain tuhatkunta ihmistä ja tähänkin musisointi-iltaan oli paikalliset tytöt, pojat ja vanhempi väki saapuneet lampaiden hoidon lomasta pitkin maaseutua. Vaikka bändi olikin varsin mainio, jouduimme ottaman varaslähdön hipoista. Seuraavan aamun aikainen herätys ja luolaretki ei antanut varaa kukkua koko yötä. Oikoreitti leirintäalueelle kulki aseman ja ratapihan läpi. Kilometrien mittainen tavarajuna päätti parkkeerata itsensä samalla hetkellä oikopolkumme tukkeeksi. Junan kiertäminen olisi kestänyt liian kauan ja aamun aikainen herätys painoi takaraivossa. Kaksi minuuttia tilanteen arvioimista ja kymmenen sekunnin superloikat tyhjän puuvaunun yli. Tehtävä suoritettu! Toisaalta olisi voinut olla hauska kokeilla, millaiseen paikkaan junakyydillä olisi päätynyt. :D
Yöllä satoi lähes kaatamalla, mutta tulpat korvissa ja makuupussin uumenissa tuli varsin makoisat unet.
 |
| Leirintäalue |
 |
| Retkiautomme |
 |
| Ja retkiautomme ruhtinaalliset majoitustilat |
Aamulla oli siis suhteellisen aikainen lähtö puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitseviin Waitomon luoliin. Olimme varanneet paikat kahdelle luolaretkelle.
Ensimmäisenä menimme tutustumaan Aranui-luolaan. Vuonna 1910 Ruruku Aranui oli ollut metsästämässä, kun hänen koiransa oli jahdannut sian ennestään tuntemattomaan luolaan. No tämä luola siten nimettiin Aranuin mukaan. Ensimmäiset turisit olivat saaneet nauttia luolasta kynttilänvalossa. Nousut ja laskut luolassa oli sitten tehty köysiä kavuten. Siinä on sen aikaisilla hienostorouvilla ollut helmoissa pitelemistä ja korseteissa ehkä hitusen tukalat olot!
 |
| Luolan sisäänkäynti |
 |
| Kaksi vanhaa muoria |
 |
| Mr. Aranui ja sikakoira |
 |
| Oppaamme ja kiiltomatoluolaretken loppu. |
Kawia- Hot Water beach
Tämä kuumavesiranta on kyllä niin surkuhupaisa kokemus, että ei paremmasta väliä. Waitomosta lähdimme kaasuttelemaan pientä kivaa rantatietä kohti Kawiaa. Pieni kiva rantatie oli vaan jumalattoman mutkainen tie. G ajoi ja minä erehdyin syömään sen onnettoman eväsleivän,omenan, ottamaan pari valokuvaa ja katsomaan karttaa. Loppumatka menikin sitten iloisesti pahoinvoinnin kourissa ja yrityksissä pitää eväsleivät siellä, minne ne oli hetki sitten ahtanut. Kaksi tuntia tuntui ikuisuudelta.
 |
| Lampaiden ja lehmien tamppaamia kukkuloita. |
No vihdoin ja viimein Kawian kyltit tulivat eteemme. Infokeskuksessa pari setää ehti kertoa matkailunsa viimeisilta viideltä vuosikymmeneltä "we have also been overseas", ennen kuin saimme kartan käteemme kuumavesirannan sijainnista.
Hot water beach, Kawia hot pools eli kuumavesiranta oli pienen ajomatkan päässä kaupungista. Sinne kannatti mennä pari tuntia laskuveden molemmin puolin. Olimme oikeaan aikaan siellä, mutta olosuhteet eivät ihan olleet otolliset kuumalle kylvylle. Jo hiekkadyynin ylitys rannalle meinasi olla mahdoton tehtävä. Tuuli puhalsi niin kovasti, että eteenpäin pääseminen oli työn ja tuskan takana. Lisäksi musta hienoakin hienompi hiekka meni silmiin ja suuhun. Huivi naaman edessä tarvoimme päättäväisinä hiekkamyrskyssä kuin pesukestävät (tai hiekankestävät) beduiinit. Olisi varmaan pitänyt tietää tarkalleen, missä kuumat lähteet sijaitsevat. Pari pikkukuoppaa myöhemmin totesimme, että eihän tässä ole mitään järkeä. Hetki kuumaisemassa lentävien merivaahtopallojen ihmettelyä ja äkkiä pois. Autolla kenkien tyhjennys hiekasta ja seuraavaan kohteeseen. PS.Sitä hiekkaa löytyi hiusten kätköistä vielä pitkän aikaa tuon seikkailun jälkeen.
 |
| Tyyntä hiekkamyeskyn edellä. |
 |
| Kyllä, kaikki nuo viivat on tuulen mukana tuhatta ja sataa meneviä hiekanjyviä. |
 |
| Vaahtopalleroita kuumaisemassa |
Hamiltonissa kohteena oli Hamiltonin puutarha. Mitäs sitä entinen ja nykyinen puutarhatyöläinen muutakaan.. :D Sieltä löytyi vaikka minkä aikakauden ja maan puutarhaa. Hamiltonissa kävimme myös paikallisen kauppakeskuksen ravintolakeskittymässä tankkaamassa napamme täyteen intialaisella ruualla.
Sunnuntaina suuntasimme Color Dash Runiin Taurangaan. Juoksulla kerättiin varoja Ronald McDonald lastensäätiölle. Hauska tapahtuma ja 5km juoksu/kävely oli oikein mukava pikkulenkki aurinkoisessa kelissä. Värikäs tapahtuma, kuten kuvista näkyy.
Kerrotaan nyt vielä loppuhuipennuksena tästä seuraavan viikon kohokohta: BENJIHYPPY. Tämä käytiin tekemässäTaupo Bungyssa. Mukana oli vapaaehtoisia parista muusta paikasta tästä läheltä. Hyppy oli 47m veden päälle. Jos oli onnekas, kädet saattoivat koskettaa vettä. Olihan se aika huima kokemus. Tyyppi laski kolmeen ja työnsi selästä, niin että vaan kaadut eteenpäin. Pahin paikka olikin ehkä se, kun tajuaa, että alas on aika pitkä matka. Loppu menikin sitten vaan pomppiessa. Alhaalla kumiveneessä kaksi miestä sitten noukki kyytiin ja kuljetti laiturille. Oli kyllä tosi hauska kokemus, vaikka aika tyyristä. Täällä on kyllä ylipäätään osattu hinnoitella palvelut turisteille.
 |
| Maaliviivalla lähdössä. |
 |
| Juoksentelun jälkeen. / After color run. |
 |
| Benjikatti |
 |
| Taupo Bungy |
 |
| Kohta mennään alas ja kovaa! |
 |
| Huka falls |
 |
| Putouksen turkoosi väri syntyy veteen sekoittuvista ilmakuplista. |
Luontonurkkaan siis yllättäen faktaa kiiveistä:
Kuten kaikilla Uuden Seelannin natiivilinnuilla, myös kiiveille on uhkana kaikenlaiset maahan tuodut pikkupedot, pahimpina rotat ja näädät/kärpät. Mitä olemme matkailleet, saattaa joillakin alueilla olla kylttejä myös, että "Kiwialue, pidä koirat kiinni
!". Keskimäärin noin 27 kiiviä kuolee viikotain saalistajien hampaisiin.
Erilaisia kiivilajeja on viisi. Suurimpia niistä mm. Great spotted kiwi, jonka mekin tapasimme Otorohangassa Brown kiwien lisäksi. Tällä hetkellä kiivejä on Uudessa Seelannissa lajista riippuen 200 aina 35 000:n (ruskokiivi). Pitää toivoa, että tämä samaan aikaan huvittava ja hellyyttävä eläinlaji ei katoa maan päältä.
Tässä vielä vähän lisää tietoa:
http://www.kiwisforkiwi.org/
____________________________________________________________________
Okay. Now I’ll tell you about our first weekend trip. Well the weekend actually started on
Tuesday when we had vollies from other project visiting us. Those six
volunteers were from Germany, France, Costa Rica and Australia. Tuesday evening before that we went to see
glow worms in our park. Funny, but we haven’t been there earlier with G, even
we live almost next to them! But the glow worms on the Waterfall Track were so
amazing. It was like a night sky with all the stars!
Wednesday
morning was sunny and slow. We ate breakfast at a sunny and warm terrace and
after that we went to the Mt Maunganui and the beach. Boys decided to go
swimming in the ocean. I think the water was freezing. We were taking all the
nice pictures and suddenly huge wave soaked us completely.
Our aim was
to walk on top of the Mauao, take some pictures of the views and go home. When
we got near the Mauao we noticed that the walkway had been closed. Later we heard that 5-year-old boy was drowned
on the beach. They haven’t found him.
Here is couple news about that. Really really sad thing. But they
had raised over 45 000$ in the Internet to help the boy´s family. And the
community had brought food and everything for the family.
On Friday
we left to our weekend trip. During the
first day we drove to Otorohanga and the Kiwi House. There we saw the Great
Spotted Kiwi and few brown kiwis and also a lot of other native birds and eel
feeding. Kiwis are really hilarious
birds, like some little goblins jumping in the forest.
We stayed
night at the Otorohanga/Kiwi Holiday Park. Otorohanga is small city. Walking on
a main street after lunch we noticed that in one pub there was live music in
the evening. It was a bit rainy and cold day and I was hoping that I could get
a hot shower. My shower just was cold. After that I was just thinking that if I
stay at the camping area. But after all we decided to see the live band. I think all the local people were in the pub
and we got a lot of new “friends”.
For the
next morning we had booked couple of trips to Waitomo Caves. First we went to
Aranui caves. In 1910 Ruruku Aranui had been hunting and his dog has gone into
the cave. First tourists enjoy the cave in the candle light. After
Aranui we went to glowworm caves. Our guide was absolutely hilarious and 45 minutes went really fast. We went to see glowworms with boats and it was
amazing! Like millions of stars in the roof.
Then we
started to drive small road along the coast line to Kawia Hot Water Beach. We
went there just before the low-tide ended. We were thinking about going
swimming and everything, but the weather was so bad. It wasn’t raining, but it
was so windy. Fine black sand was flying into your eyes, hair, under the
clothes etc. But it was quite a experience!
From Kawia
Hot Water beach we drove to Hamilton Gardens. It was beautiful place and you
could see different gardens from different countries and different times. In
Hamilton we went also to night market.
On Sunday
we went to Color Dash Run in Tauranga. They collect funds for Ronald McDonals
Hospital. And then on the next week we went to do the bungee jump in Taupo with
other volunteers. It was so exciting!! After that we saw also the Huka Falls.
Turquoise color of the water comes from the air bubbles.
And the nature corner is about the kiwi birds!
Predators are big problem fir kiwi birds. It is estimated that about 27 kiwi birds dies every week because of the predators. Also pet dogs can be fatal for kiwis. There is five different kiwi species. We met great spotted kiwi and smaller brown kiwis in Otorohanga kiwi house. Depending on a kiwi species there is still left from 200 to35000 (brown kiwi) kiwi birds. I really hope that this funny and adorable bird won't disappear fron NZ nature.
Here is more info:
