Edelliseen urheilupostaukseen lisättynä, ostin
myös jonglöörauspallot ja liikan tunnilla opittua on tullut
harjoiteltua iltojen iloksi. Aluksi kuten hevoset laput silmillä seinää
vasten ja nyt se alkaa jo pikkuhiljaa sujua. Pallot lähtee mukaan Uuteen Seelantiin! ;)
Tämä viimeinen kirjoitus Saksasta on muutenkin vähän sellaista ajatuksenjuoksua ja irtonaisista paloista koottua juttua.Ja aikatauluista ja omasta saamattomuudesta johtuen, julkaistaan vasta nyt, vaikka todellinen sijaintini on jossain ihan muualla kuin Saksassa. :D
Yksi
iltapäivä joku 3 viikkoa ennen lähtöä istuskeltiin Annikan kanssa puistossa ja sitten siihen tuli
pari jannua esittäytymään, että he ovat mainostoimistosta ja tekevät
koekuvauksia erästä olutmerkkiä varten. Me ja muutama muu randomi
pääsimme sitten kuvauksiin mukaan. Tehtävänä oli hengailla kyseinen
"bambi-olut" kourassa ja fiilistellä tunnelmaa. No siinä fiilistellessä
kävi ilmi, että yksi toisen porukan tytöistä oli UUDESTA
SEELANNISTA..Siis mitä!!!????!!!! UUDESTA SEELANNISTA!! Nyt mulla on
joku jolta kysyä, jos tulee pulmia! :D Jäätiin sitten niiden kanssa
hengaamaan ja tuli kokeiltua slacklinea, eli siis nuoralla kävelyä. Ihan
törkeen siistiä. Kymmenkunta kertaa tuettuna narulla huojuen ja lopulta
pysyin siinä ihan ite! Ja porukka laittaa sinne niitä naruja sillei, et
kuka tahansa voi tulla kokeilemaan sitä.
SUOMI
HEI!! Missä meillä on vastaavat mahdollisuudet puistossa ja kuinka moni
laittaa sinne mitään, että kaikki muutkin saisi tulla kokeilemaan?
Lisäksi en ole nähnyt yhtään ihmistä täällä hervottomassa räkäkännissä
tai örveltämässä ja haastamassa riitaa, vaikka sitä kaljaa ja viinaa saa
ihan joka kaupasta. Luin vasta Riku Rantalan kolumnin
aiheesta ja ihan näillä vähillä omilla kokemuksilla tunnistan
ongelman...myös itsessäni...huomasin yksi päivä kauhistelevani, kun
myynnissä olevat voileivät eivät olleet kylmässä ja lihatiskin
työntekijällä ei ole kumihanskoja ja tiskirätin jälkeen otettiin
sisäfile kouraan. Voi Suomi, sääntöjen luvattu maa. Ja voi me
suomalaiset, ihme jos vanne vähän kiristää päätä välillä.
Esimerkkejä siitä, miten asiat voisi hoitaa. Festarit yliopistolla, Früh:ta tiskiin ja vanne ei kiristä:
 |
| HUMF- festarit yliopistolla. |
Ihan kummallista oikeasti. Enää vaan muutama ihan hassu hetki, että mä lähden täältä Kölnistä pois (TÄMÄ KIRJOITETTU SIIS VIKALLA VIIKOLLA).Alakerran naapuri, yksi alunperin puolalainen poika, ihmetteli että joko mä oon lähdössä kohta. Että "ajattelitko sitten esim. vuoden tai viiden vuoden päästä tulla takas Kölniin ja sanoa morot kaikille tutuille täällä. Sillon tajusin, että enhän mä tiedä oikeesti, milloin tulen takaisin tänne, tai tulenko..
Saksan ryhmässä mun luottokaverina ollut puolalainen tyttö oli tunneilla myös viimeistä kertaa kolmanneksi viimeisellä viikollani. Hassua, kun meistäkin ehti tulla ihan hyvät kaverit ja nyt voi olla, etten näe sitä enää ikinä. Lupailin kyllä, että sinne pidemmille reissuille lähtiessä alan kirjoittamaan blogia ainakin jollain tasolla myös englanniksi. Ihan, että nämä kaikki uudet ystävyydet ja tuttavuudet pysyy myös kärryillä mun kuulumisista. Luultavasti tai ainakin toivottavasti tulevan vuoden aikana kielitaitoni kehittyy sen verran, että pystyn muutaman sanan raapustamaan muullakin kielellä, kuin suomella.
Suvaitsuvaisuudesta puheenollen. Viimeisenä viikonloppuna oli Colognepride. Kävin katsomassa lauantai-iltana Candlelight against oblivion- tapahtuman ja sunnuntaina ennen puolta päivää retkeilin katsomaan mielenosoituskulkueen keskustaan. Samalla näki Domin ja Reinin viimeisiä kertoja vähään aikaan.Tässä liuta kuvia kyseisestä tapahtumasta.
 |
| Kahdella on tukka ja meikit hyvin, kolmannesta en nyt oikeen tiedä! ;) |
|
 |
| Candlelight against oblivion |
 |
| Koreita paraatipoikia |
 |
| Poliisit piti huolta, että järjestys säilyi. ;) |
 |
| Lentoemot |
 |
| Paraatissa oli mitä mielikuvituksellisempia hahmoja... |
 |
| Kts. edellinen kuvateksti. :D |
 |
| Nämä kaverit teki jotenkin vaikutuksen muhun. Perhospäät. :) |
 |
| Spidermaaaaannn!!! |
 |
| Kolmas vaihtoehto on kieltämättä aika kiehtova. :) |
 |
| Lamppuleidi |
 |
| Mielenkiintoista! |
 |
| Conchita Wurst! |
 |
| Tuuli oli sen verran reipas, että lätsä ei meinannu kestää päässä. |
 |
| Ps. Myös kaupoissa oli hääkoristeita mies- ja naispareille. ;) |
 |
| Mihinkä muuhunkaan sateekaariviikonlopun voisi päättää...? ;) |
Mitä jäi käteen Kölnistä:
- Ymmärrän ainakin saksaa paremmin, kuin ikuna ennen. Ehkä uskallan myös vähän puhua...Mutta kielioppi on sitten edelleen asia erikseen.
- No englannin puhuminen on tullut varmemmaksi, mikä on ihan hyvä tulevaa ajatellen...
- Huipputyyppejä ja uusia ystäviä.
- Yhteisöllisyys
- Minä pärjään suurkaupungissa, siis MILJOONAkaupungissa!
- Yksi kaupunki lisää, jossa tunsi olevansa kotona.
- Pitää tulla joskus vielä takas matkailemaan Euroopassa ihan urakalla.
- Muutokset omiin ajattelutapoihin, ja joidenkin ajatusten, ideoiden ja tulevaisuudensuunnitelmien vahvistuminen omassa päässä.
- Ihan törkeen hienot ukkosilmat ja niitä oli monta!
- Päätä vaivaava kysymys: Voiko täällä asua papukaijoja/undulaatteja? Koska olen useampaan kertaan ollut bongaavinani sellasia vihreitä, kovaäänisiä ja pitkäpyrstöisiä, mutta ne on niin arkoja ja nopeita, etten ole nähnyt yhtäkään paikallaan. Voiko ne olla jotain karanneita lemmikkejä, vaikka niitä on melko paljon. Vai onko joku muu laji vastaava? Minuu vaivaa... :'D
- OSAAN NYT JONGLÖÖRATA KOLMELLA PALLOLLA!!
Viimeinen viikko on meni hujahtaen. Oikeastaa koko kolme kuukautta meni hujahtaen. Olisihan täällä voinut viettää vielä toisen 3kk. Toisaalta, kuten tämän Kolpinghausin toimistotäti totesi, että ehkä ihan hyvä myös niin, että nyt jää ikävä ja halu tulla takaisin kuin, että vuoden päästä saattaisi olla ihan kyllästynyt koko paikkaan.
Köln kyllä jää varmasti yhdeksi paikoista, joita tulen kaipaamaan. Asumista, ihmisiä, hetkiä ja elämää täällä.
Mun ikkunasta näkyy kaukana korkea kerrostalo. Illalla pimeässä sen ikkunoiden valot väreilee. Se tuo mulle jostain syystä joka kerta Egyptin mieleen. En oikein tiedä miksi. Joka tapauksessa sitä maisemaa on rauhaisaa katsella.
Mutta never say never. On mulla pari viritelmää menossa. Ei sitä tiedä, vaikka matka eksyisikin vielä tänne suuntaan maailmaan. Ellei muuten, niin jonkun lomamatkan muodossa ainakin. Sillä pala mua jää tänne.
Kiitos Köln, I will miss you! <3
 |
| Kiitos Turtlesit! Saksan tentti meni läpi ja kurssista tuli 3! |
Ein Liebeslied für Köln, tähän on hyvä päättää:
https://www.youtube.com/watch?v=Sy6OFzAbbto
ps. infoa edellisestä
http://www.rundschau-online.de/koeln/-aevver-et-haetz-bliev-he-in-koelle--ein-liebeslied-fuer-koeln,15185496,20781642.html
pps. Tuosta murteesta (Kölsch) ei sitten kannata yrittää ottaa mitään selkoa. :'D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti