Maailman toisella puolen: Viinkoloppuretkeilyä osa 2. /Weekend trips part 2.

Tässä taas ensimmäisenä matkareittiä, että pysytte kartalla:
https://goo.gl/maps/BVLFq

Toinen viikonloppuretkemme suuntautui Aucklandiin ja Coromandeliin. Aamulla lähdettiin ajelemaan hyvissä ajoin ja puolen päivän korvilla oli tarkoitus tavata Essi ja Hannah Aucklandissa. Moottoritiet ennen Aucklandia ovat melko mielenkiintoinen kokemus. Viisikaistainen tie, joka oli sitä ruuhkaisempi, mitä lähemmas keskustaa pääsi. Aikamme madeltua, lopulta olimme oikeassa paikassa. Enää vain parkkipaikan etsiminen. Menimme lähelle juna-asemaa kurkistelemaan, josko sieltä löytyisi halvempia parkkeja. Kysyimme eräältä vartijalta, että mille alueelle tarkalleen saa parkkeerata. Mies kysyi, että kuinka kauan viivityään keskustassa. ”Koko päivä.” "Noh se tulee kyllä kalliiksi, ajakaa tuohon, niin se on ilmanen" ja se vartija toi vielä hetken kuluttua lapun meidän ikkunaan. Pääsimme siis parkkeeraamaan ilmaiseksi hänen parkkiruutuunsa.

Jotta näkisimme kaupungin päivässä mahdollisimman tehokkaasti, löysimme Lonely Planetin kautta kävelykierroksen "City Centre Ramble", joka menee kaikkien ns. tärkeiden nähtävyyksien ohi. Tällä parin kolmen tunnin kierroksella saimme kaupungin kätevästi kuljettua läpi.Kävelimme myös katsomaan suurta puistoa ja talvipuutarhaa siellä. Paluumatka kulki mm. Aucklandin museon ja soman puutalokorttelin ohi.

Tässä vähän Aucklandin maisemia kuvissa:

Talvipuutarhan kukkasia/ Winter garden

Saimme yöpyä Essin projektissa Helensvillessä. Matkalla sinne kiersimme Kare Kare rannan kautta. Tämä ranta on kuuluisa Piano- elokuvasta. Illalla Helensvillessä suunnittelimme matkustuskuukautemme. Suunnittelu meni yllättävän kivuttomasti. Missään vaiheessa ei tullut kinaa siitä, mihin mennään ja mitä tehdään. Sitä odotellessa siis

Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan aina Coromandeliin asti. Ensimmäisenä etappina oli Cathedral Cove. Sinne ja kuumavesirannalle tuli molempiin mennä laskuveden aikaan. Catedral Coveen piti kävellä noin 40min matka. Ranta toi mieleen aivan Thaimaan Krabin rannat.

Maisemia Cathedral Covelta/ Cathedral Cove

Cathedral Cove

Siitä jatkoimme suoraan Hahein Hot Water Beachille. Siellä oli muutama muukin turisti kaivamassa itselleen kuoppia rantaan. Meriveden ja kuuman veden piti sekoittua hieman, jotta kuopassa pystyi oikeasti edes istumaan. Eräs paikallinen perhe ilmeisesti kävi siellä usein, sillä poika tiesi miten ja mistä kaivaa oikeat urat vedelle. Jossain välissä kuopassa istuskellessa tuli kuuma ja viereinen seurue puhui, että oli juuri nähnyt rauskun rantavedessä, joten minäkin lähdin etsimään sitä rauskua. Merivesi oli melko jäätävää, mutta aikansa kahlaituaan siellä uskalsi nopeasti pulahtaa. Uimaan asti ei uskaltanut mennä, sillä rannassa oli paljon varoituksia voimakkaista merivirroista. Aika rannalla meni yllättävän nopeasti ja kello oli jo yllättävän paljon. Alkuperäisenä suunnitelmana oli ajaa aina Stony Bayhin asti. Hämärä alkoi kuitenkin tulla hyvin nopeasti ja kilometrejä oli bensan määrään nähden liikaa. Jäimme matkan varrelle yöksi Waikawauhun DOC-leirintäalueelle. Aamulla kävimme pienellä kävelyllä leirintäalueen vierellä olevalla rannalla.

Hot Water Beach ja turistirysä.

Leirintäalueen hippibussi, jossa leirintäalueen työntekijät asui.

Biitsi leirintäalueen takana.

Täällä on paljon eri tasoisia DOC (Department Of Conservation) leirintäalueita. Suurimmassa osassa näistä paikoista on julkinen wc ja mahdollisesti juokseva vesi, mutta yöpymishinta on yleensä ilmaisesta kymmeneen dollariin.

Seuraavana päivänä jatkoimme takaisin alas kohti Coromandel townia ja Thamesia, missä sijaitsi orkidea- ja perhostalo. Pariin otteeseen ajoimme muutaman kymmenen kilometrin matkan hiekkateitä keskellä ei mitään. Siellä oli kyllä upeita maisemia ja aikamoinen elämys se on ajaa soratietä korkealla vuoren rinteellä, jossain keskellä Uuden Seelannin korpea. Eräs näköalapaikka oli erityisen upea. Sinne menimme sattumalta, mutta näköala alas kaupunkiin oli mahtava. Muuten merenrantatiet Coromandelissa muistuttivat Norjan vuononrantateitä.

Sorateitä Coromandelilla./ Gravel roads near Coromandel.

Tönö korvessa. /Old house in the middle of nowhere.

Coromandel town

Orkidea- ja perhostalo oli melko pieni paikka leirialueen yhteydessä. Siellä oli pieni puutarha kasvihuoneessa ja varmaan sadoittain kaikkia trooppisia perhosia, jotka vai lentää liihottivat ympärillä. Siellä olisi voinut istua koko päivän, mutta trooppinen ilmasto pakotti jossain vaiheessa ulos raikkaaseen ilmaan.

Sitten alkoi kotimatka. Matkalla pysähdyimme Paeroaan, missä täällä kuuluisaa L&P (Lemon & Paeroa) juomaa valmistetaan. Viimeisenä etappina oli Waihi beach, missä kävelimme lähinnä rannan läpi. Sää suosi meitä ja koko matkan aikana ei satanut. Sade alkoi, kun lähdimme ajamaan Waihilta kotiin.

Waihi beach

Coromandelissa oli kaiken kaikkiaan upeat maisemat. Ja Uudessa Seelannissa hienoa onkin se, että täällä kaikki on samassa paketissa. Kuten nytkin tuntui, että maisemissa oli yhdistelmiä Thaimaan rannoista ja Norjan vuonomaisemista. Mikäs siinä retkeillessä! :D

Luontonurkassa Opossumi. Opossumi tuotiin Uuteen Seelantiin Australiasta jo 1837 lähinnä turkistuotantoa varten. Sen jälkeen sillä onkin ollut huomattava vaikutus Uuden Seelannin lintuihin ja kasveihin. Nämä kaverit on ketteriä kiipeilemään, joten hedelmät ja kasvien versot ja lehdet eivät ole turvassa. Opossumit myös syövät lintujen poikasia ja munia, joten monet lintu- ja kasvilajit ovat hätää kärsimässä tämän pörröisen kaverin takia. Opossumikanta piennetään lähinnä erilaisten ansojen ja myrkkysyöttejen avulla. Ja en näitä palleroita näkee tiellä liiskana yhtä paljon kuin Suomessa supeja. Matkamuistomyymälän t-paidassa näitä elukoita kutsuttiinkin leikkisästi pieniksi söpöiksi hidastetöyssyiksi Uuden Seelannin teillä.