Pariisi parissa päivässä

Tai oikeastaan noin 12 tunnissa. .. Lauantaiaamuna klo 8:44 varaamani e-tiketit puhelimissa seistiin HBF:lla katselemassa, että miltäs raiteelta se juna lähtee. Thalys- yhtiön juna kuljetti meitä sitten reilun kolmen tunnin ajan kohti Pariisia ja perillä olimme puolen päivän korvilla. Matkalla ehdittiin mutustella eväitä ja parantaa maailmaa. Suomeksi sai höpötellä ihan rauhassa ummet ja lammet, sillä (toivottavasti) junassa ei pahemmin muita suomalaisia ollut! Junassa ennen kuulutuksia oli mitä huvittavin äänimerkki ja sisustuksen väri oli sellaista viininpunaista, kultaa jne. Myöhemmin pohdin, että ruotsin laivan sisustus saa ehkä vastaavan tunnereaktion aikaan kuin mitä koin junassa. 

Junailijat

Perillä Gare du Nordin asemalla hommattiin julkisiin/metroon parin päivän kortti, niin liikkuminen oli huomattavasti helpompaa. Metroilla sitten suhattiin ympäriinsä kaupunkia. Ensimmäisenä käytiin tekemässä check in hostelliimme La Regent Youth Hostel, joka löytyi metrojen 2 ja 4 varrelta Anversin pysäkiltä. Alla muutama kuva majoitusmaisemista.

 

Olin siis matkalla Annikan kanssa, jonka blogista voi muuten lukea lisää Pariisin kokemuksia ja kuulumisia. Kaikki perusnähtävyydet tuli koettua ja nyt voin sanoa käyneeni Pariisissa. Ehkä ensi kerralla paremmin valmistautuneena ja enemmällä ajalla voi keksi vielä jotain lisää. Toisaalta nyt ehdittiin ainakin minun tarpeisiini ihan riittävästi. :D

Ensimmäisenä metro (johon hädin tuskin mahduttiin tunkemaan itsemme) kuljetti meidät Riemukaarelle (Arc de Triomphe) . En tiedä oliko siellä enemmän turisteja vai autoja poukkoilemassa ees taas ilman mitään järkevää järjestystä. 

Siitä lähdettiin käppäilemään pitkin Champs Elyseetä , mistä tuli hommattua myös postikortteja Suomen suuntaan. Nälkä alkoi vaivata ja muistin, että mullahan on vielä eväsleivät mukana ja nehän on syötävä pois. En tiedä, kuinka moni suomituristi ennen minua on natustanut onnesta soikeena ruisleipää nauttiessa Champs Elyseen tunnelmasta ja auringosta. 

Kyllä se on ruisleipä, mikä retkeilijän tiellä pitää!

Champs Elysee

Ajehdimme virran mukana pitkin jalkakäytäviä ja jatkoimme ajelehtimista, koska metropysäkkiä ei tullut vastaan. Lopulta huomasimme olevamme lähellä Louvrea. Annikan matkaoppaassa kerrottiin, että Louvreen meno kannattaa suunnitella huolellisesti ja pitää suunnitelmista ja aikatauluista kiinni. Ööööm. Mitkä suunnitelmat? Mikä aikataulu? Entä jos vahingossa käveli Louvren edustalle? Siellä sitten pidettiin lepotauko ja kuvaushetki. 

Jardin des Tuiliers

Louvre

Notre Dame oli jotenkin yllätys. Se olikin ihan hirmuisen PIENI! Mietitiin, että käytäisiin sisällä katsomassa, mutta jonot oli lauantainpäivän, auringon ja turistimassojen vuoksi melkosen mahtavat. Notre Dame kellonsoittajineen ikuistettiin siis vain ulkopuolelta. 

Notre Dame...

...ja kellonsoittaja.

Kävelyreittimme kulki myös pitkin Seinen vartta. Siellä tunnelma oli ihastuttava. Matkan varrella oli paljon rakkauslukkosiltoja. Joista yksi ei ollut eilisen uutisen mukaan oikein kestänyt rakkauden painoa: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288699105500.html. Meille myös tarjottiin rakkauslukkoja. Oltiin varmaan sen verran söpis ”pari”valjakko. :D

Kilokaupalla rakkautta!

Metroista vielä, ne on kyllä käteviä, mutta ehkä vähän hasardeja.. Ihan hulluna porukkaa, kaakeloituja käytäviä pitkin suunnistaminen metrosta toiseen ja jonottaminen tai sen puuttuminen tuotti hieman päänvaivaa. Lisäksi ovet olivat pelottavia! Ihme kahvat, mistä vääntämällä ovi räsähti auki ja hienot on varotustarrat, että älä jätä sormia oven väliin….Mutta entä jos koko ihminen jää väliin? Miksei kuulunu varotusääntä?  Mulla ei lippu meinannu toimia portilla, Annika ehti jo metroon ja mä kipitin sinne hullua kyytiä. Oli sellanen aavistus...Ihan ilman varoittamatta ovet lävähti kiinni ja jos jää väliin, ne ei ihan niin palaudukaan kun Suomessa on tottunut …No lähinnä ehkä ylpeys koki kolauksen ja ovien välistä rimpuiltua matka saattoi jatkua.

Joo, varo ettei sormet jää väliin..Entä jos koko ihminen jää väliin?

Löydettiin ruokakauppa, mistä saatiin lounassalaatit, oliivit, fetat, mansikat ja viinit piknikkiä varten. Sitten nopein reitti Eiffel tornille! Ensi vaikutelma Eiffel-tornista oli pönäkkä ja hassun värinen. :D No sitä sitten ihmeltetiin tunti jos toinenkin piknikillä tornin juurella. Sää oli mitä mahtavin. Mikäs siinä viettää päivää tuijotellen taivasta ja Eiffel-tornia. Viinipulloa avatessa tajuttiin, että missä lasit?! Kaksi MacGyveria, toisen äly ja toisen voimat, ja pian meillä olikin hienot kierrätysviinilasit katkaistusta muovipullosta, eikä siihen tarvittu edes teräasetta. Hah!

Viinit Eiffelin juurella.

Huomaa turistin perusvarustus: kartta ja kamera.

Päivän toinen jäätelöhetki

Eksyttiin myös Luxembourgin puistoon (Jardin du Luxembourg). Kun puisto sulkeutui, puistonvartija/poliisisedät- ja tädit alotti hullun viheltelyn pilliin. Puisto kyllä tyhjeni yllättävän tehokkaasti.

Jardin du Luxembourg

 


Pariisin sekavuudessa , boheemiudessa ja ilmapiirissä on kyllä oma tunnelmansa. Täytyy myöntää. Pohdimme kyllä, että kumpikin on sen verran järjestelmällisyyteen tottunut, että voisi olla loppujen lopuksi aika outoa ja väsyttävää asua Pariisin hulinassa. Ainakin alkuunsa.

Illalla pienestä hyytymisestä huolimatta (kun alla oli ehkä 10h kävelyä ja ihmettelyä) käytiin kurkkimassa vielä Eiffel-tornin iltavalaistus. Ranut (ei enää saatu kahta nakkia mukaan, kun ne oli loppu) ja vikat viinit nassuun ja satojen muiden ihmisten kanssa tunnelman ja valaistuksen ihastelua. Naurettiin katukauppiaiden eri väreissä vilkkuville Eiffel-torneille. Hymy hyytyi, kun Eiffelistä kuoriutui (ilmeisesti tasatunnein) vilkkuva diskopallo. Pimeään Pariisiin ja valaistuun Eiffeliin oli hyvä päättää päivä.

Kaksi hiljaista ja väsynyttä, mutta varmasti onnellista matkaajaa suuntasi metroilla hostellille. 

Olimme varanneet huokeaan (n.25€) hintaan pari punkkaa neljän hengen dormista. Siinä köllötteli ihan mukavasti sen kuutisen tuntia (ainut että yläpunkassa kääntyilessä tuntui, että sänky saattaa hetkenä hyvänsä kääntyä mukana ja itsensä löytää lattialta), kunnes kello soi ja oli aika hypätä aamu kasin junaan (halvin junayhteys sille päivää).

Puolensa olisi kyllä asua Kölnissä tai jossain päin Keski- Eurooppaa. Tuollainen pikkuretki Pariisiinkaan ei tee ihan hullua lovea kukkaroon ja jos junaliput olisi varannut pari kolme kuukautta etukäteen, olisi junaliput saattanut saada ihan naurettavan halvalla (vähän ku Tallinnan tarjousristeilyt!) Katsotaan, mihin tässä eksyy vielä sinä aikana, kun täällä maailmankolkassa seikkailee. 
 

Lisää Pariisin terveisiä kandee tosiaan kattoo täältä, niin ei mun tartte kirjottaa kaikkia samoja asioita uusiks! 

t. Helteen hyydyttämä "ahkera" bloggari