24 kania ja muita luontojuttuja

Siispä heipä hei täältä Riinan luontoillasta!

Täällä oli jokunen aika sitten oikein kunnon myrsky. Siitä uutisoitiin seuraavana päivänä, että tappajamyrsky. :D Joku viisi ihmistä oli kuulemma kuollut jäätyään puista tippuneiden oksien alle ja sitä rataa. Kyllä se salamoikin ihan taivaan täydeltä ja tuuli ja satoi..Mutta mun mielestä se oli aivan älyttömän upeaa. Olihan tuossa kyllä vastapäinen aukio ja leikkikenttä täynnä rojua, roskaa ja katkenneita oksia, mutta se voima, millä se myrsky tuli. Huh.

Lasketaan nyt luontojuttuihin myös se, että käytiin uimassa Otto- Maigler Seellä. Sellanen pyöreähkö lampi, mihin oli tuotu hulluna hiekkaan rantaan ja tehty rantaklubit ja kaikki. :DD Siellä oli ihan paras sellaset ponttoonit, joille pystyi mennä tasapainoilemaan. Siellä mä heiluin kolmen ehkä 15v pojan kanssa ja harjottelin takaperinvolttia...En tiiä mitä pojat ajatteli tälläsestä tädistä..Mutta hassua on se, että moni hehkutti sitä järveä ja sitten se olikin sellanen "lätäkkö".

Otto-Maigler See

Rantamaisemia ja melkein kärtsännyt iho.

Kaikki urbaanit eläimet on huvittaneet ja piristäneet mun päiviä täällä. Mustarastaat tietty kärjessä. Sitten on oravat, siilit, jopa rotat. :D Lenkillä ollessa tai koulusta tullessa lasken aina citykaneja. Viimeksi eilen koulusta tullessa bongasin jänön jos toisenkin, yhteensä 24 kipaletta. Haukkoja täällä näkee myös puistojen yllä välillä, vaikka paremmin ne taitaa viihtyä tuolla metsissä ja maaseudulla. Toivon mukaan ne saa säädeltyä tuota hurjaa citykanikantaa. Niin ja olen nähnyt myös useamman punarinnan, joka tuntuu Suomessa olevan välillä vähän harvinaisempi vieras!

Kohokohtia iltaisin on lepakot (mitä kyllä näkee Suomessakin). Ne on kuitenkin joka kerta yhtä siistejä otuksia nähdä. Kotona vanhempien luona ne asuu talon vintillä ja navetassa ja onpa muutama lepakonpentu eksynyt joskus terassille. Yksi paikallinen tuttava ei millään meinannut uskoa, että ne hämärällä taivaalla lentävät otukset on lepakoita. Hetki jos toinenkin väiteltyämme, hänkin tuli lopulta siihen tulokseen, että lepakoita ne on (koska kyllähän ne nyt lentää ihan eri tavalla kun tavan varpuset ja kumppanit).

Yksi lempipaikoistani on melkein vieressä sijaiseva Friedhof Melatenin hautausmaa. Olin siellä yhtenä päivänä kävelemässä ja tyhjentämässä päätä lintujen laulussa ja puiden huminassa. Istahdin hetkeksi penkille, ja takaa kuului hetken päästä rapinaa. Käännyin varovasti katsomaan. Ei kuulu mitään.....Sitten puunoksaa pitkin vipeltää kaksi pyöreäkorvaista hiirtä. Siellä ne hiiret leikkivät ja etsivät ruokaa vanhojen puiden, hautakivien ja murattipensaiden keskellä. Välillä ne hävisivät ja sitten taas ilmeistyivät jostain murattipuskasta. Toinen hiiristä eksyi melko lähelle minua, ennen kuin tajusi, että ei saakeli, penkillä istuukin joku. Tunti siinä vierähti, että pääsin hautausmaalta pois, kun ihmettelin tuota hiirien valtakuntaa.

Hautausmaan perhonen (hiiret oli liian nopeita mulle!)

 Mutta siistein juttu tähän listaan oli Vulkanpark ja Laacher See, mihin pääsin mun tuutorin Tinan mukana. Se oli yliopiston maantieteen laitoksen retki. Päivä oli melkoisen pitkä. Aamulla olin hyvissä ajoin klo 8:18 menossa 4 metrolla Köln-Süd- asemalle, mutta asemalla sitten kävikin ilmi, että kaikki sieltä lähtevät junat olivat ihan hulluna myöhässä. Tunnin odottelun jälkeen oikea juna sitten vihdoin tuli ja pääsin matkalle kohti määränpäätä. Jäin väliasemalla pois, mistä Tina nappasi minut ja pari muuta tyttöä kyytiinsä ja sitten köröteltiin Maria Laachin luostarin parkkikselle muuta retkiseuruetta odottelemaan. 

Maria Laachin luostarialue, missä ei kyllä ehditty suuremmin pööpöillä.

 

Reitti kulki kartan päästä päähän keskellä olevaa tietä seuraillen.

  
Itse retki alkoi klo 11. Tarkoituksena oli kävellä n.15 km ja tutustua vulkaanisiin muodostumiin puiston ja järven alueella. En ihan hirveästi ymmärtänyt opettajan saksankielisestä selostuksesta. Pääkohdat lähinnä. Kun muut tutustuivat erilaisiin vulkaanisiin kivilahjeihin ja muodostumiin, käytin oman aikana kuuntelun lisäksi ihmettelyyn, ihasteluun ja valokuvaamiseen. Alla kuvia retkeltä.

Päivän kävely alkamassa.

Kukkeja

Puron pohja ja aurinko

Metsäpuro/pikkujoki

Metsänpohja oli täynnä murattia.

Luolastoa. Toi maa-aines oli jotain saventapaista. Pölysi ja varisi hirmusesti.

Murattimetsä

Kukkulan päälle oli tuotu penkki. Maisemia pystyi siis katselemaan ihan antaumuksella!

Maaseutumaisemia

Penkki nro. 2.

Hieman ylläolevan kuvan ottamisen jälkeen kurvasimme metsikköön. Siellä oli ihan hulluna muurahaisia. Kun pysähtyi kuuntelemaan, niin kuului vaan sellainen tasainen rapina, kun muuraihaiset kiirehtivät kuivien maahan varisseiden lehtien päällä. Kauaa ei tuota rapinaa voinut kuunnella, kun muurahaiset kiipesivät puremaan nilkkoja.

Lydia turm

Maisemia tornista. Ps. Laacher See on pyöreä, koska se on vanha tulivuoren kraateri (no kuin siistiä se nyt on!!)

Metsikköä

Liuskekiveä

LIsää liusketta

Rantakivikko ja aurinko

Koivuja, lehmiä ja järvi; melkein kun Suomi-maisema!

Muuuu

Iloiset retkeilijät

Retken jälkeen oli takki hieman tyhjä, kun oli kävelty koko päivä, mutta ilma ja seura ei olisi voinut olla parempaa. Ihan huippuretki! 


Terkuin luontohippi, jonka eka sana on kuulemma ollut päpy (=käpy).