Viikko täyttä toimintaa ja tapahtumia!

Lupailin tätä blogia ja nyt se tulee. Mistä blogi tai matkablogi pitää aloittaa? Ja mihin tämä on matka? Saksaan, Uuteen Seelantiin vai itsensä etsimiseen? Varmaan vähän sitä kaikkea. En ole kauheasti sellaisten blogien fani, missä todetaan esim., että treenaaminen ja fitness on mun uusi elämäntapa ja I'm so happy!  Mutta kohta varmaan teen sitä ihan itsekin jossain muodossa. :D Vähän pelotaa, että tää blogi tulee olemaan todennäkösesti tätä tasoa, vaikka en hepoista tai muodista tänne kirjottelekaan.

http://henriheikkinen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/105833-henrin-heppa-ja-muotiblogi

Mutta aloitetaan nyt perinteisesti lähtövalmisteluista. Matkat järjestyi aika nopealla tahdilla syksyn ja talven mittaan. Paljon paperisotaa, hoidettavia asioita ja muistettavaa oli ennen kuin ahteri nousi Norwegianin kyydissä ilmaan Helsinki-Vantaalta.  Hirveän vaikeaa tietää, että mitä sitä ottaa mukaan kolmeksi kuukaudeksi. Tunnetusti kun olen vielä niin hyvä tekemään päätöksiä. (Onneksi kaikki puuttuva löytyy täältä paikan päältä!)  Vielä kun mukaan piti ottaa tavarat seuraavan reissun orientaatioleiriä varten. Nämä tavarat ovat yhden ihanan ystävän varastossa toukokuuhun asti. Vähän jo kauhistuttaa, että mitä sitä ottaa mukaansa sitten vuodeksi! Sillon mie taijan romahtaa…

Onneksi pakkauskaaoksessa mulla oli apuri, joka sopii täysin näihin kuvauksiin:

http://vivas.fi/24-asiaa-jotka-vain-kissaihmiset-ymmartavat/

Kuutti-herra tietää pakkaamisen salat.

Ensimmäisen viikon aikana on tapahtunut ihan hurjasti asioita ja hauskoja sattumuksia.

Ensinnäkin mulla on ihan mahtava tuutori Tina, joka tuli hakemaan minua lentokentältä, vaikka ei asu edes Kölnissä. Saatiin järjesteltyä asuntoasiat, käytiin tutustumassa ennakkoon yliopistoalueeseen, sain kaupasta ruokaa jne. Tiistaina tervetulo- ja infopäivässä tapasin Annikan (http://celebratejourney.blogspot.de/), joka on ollut täällä jo pari kuukautta. Annika houkutteli minut myös johtamaansa kuoroon. Niin, luitte oikein! Riina kuorossa! Nämä kaksi mahtavaa tyyppiä ovat kyllä tutustuttaneet minut todella hyvin kölniläiseen elämänmenoon jo tässä viikon aikana. Olisin varmaan ollut ihan hukassa ilman heitä. Nyt minulla on tulossa kaiken maailman kortit, lippuset ja lappuset, joita tarvitsen täällä olemiseen ja opiskeluun. Kaikki on järjestynyt vähän liiankin helposti! Mutta sitä mietin, että miten hassua on se, että taas törmäsin ihmisiin, jotka ovat aika samanlaisia kuin itse. Tuntuu, että oltaisiin tunnettu kauemmin kuin vain viikko. Hassua. Ensimmäinen viikko Kölnissä on ollut keskimäärin +20C. Köln siis tarjosi minulle parastaan heti alusta lähtien. Katsotaan, missä välissä vastoinkäymiset alkavat. Toivottavasti eivät milloikaan!

Asun Ehrenfeldin kaupunginosassa täällä Kölnissä. Kämppä tai huone on pieni, mutta mukava. Keittiö ja pesukoneet ovat yhteisessä käytössä. Kyllä tuossa huoneessa hyvinkin viettää muutaman kuukauden. Ikea tarjosi minulle lihapullia sekä hieman sisustusta, muuten niin värittömään kämppään! Vähän jotain tuttua ja turvallista! Ikea oli kyllä muuten yhtä rasittava paikka kuin aina ennenkin.

Tässä mä asun seuraavat 3kk!

Ihan mahtava juttu on, että täällä julkinen liikenne on ilmainen opiskelijoille! Olenkin harjoitellut suhaamaan ratikoilla (trameilla) ees taas. Todella kätevää! Mutta huvittavaa on se, että ratikoilla ajelu sujuu, mutta eksyin läheiselle hautausmaalle. Päätin oikaista ja ajattelin, että kyllä minä toisesta päästä hautausmaata pääsen pihalle. Harhailin noin 40 minuuttia pitkin poikin ja nöyränä lakki kädessä jouduin palaamaan takaisin portille, mistä lähdin. Toistaalta hautausmaa oli todella kaunis. Mikäs siellä lintujen laulussa ja kukkivien puiden keskellä oli harhailla! Täällä on myös mustarastaita todella paljon. Ne on ihan mahtavia tapauksia!

Entinen hautausmaatyöntekijä tarkasti paikalliset hautausmaat heti alkuunsa.

Käytiin myös Annikan kanssa Neumarktissa shoppailemassa. Löytyi kengät sisäliikkajuttuja varten ja muutama muukin juttu. Täällä on yliopistoliikunnalla (http://campussport-koeln.de/content/) ihan mahtava tarjonta kaikkea mahdollista! Ajattelin mennä kokeilemaan ainakin akrobatiaa, telinevoimistelua, jonglöörausta ja sitten myös ehkä vähän perinteisempiä juttuja. Olen kyllä innoissani!

Niin, kuten mainitsin jo aikaisemmin, erinäisiä tervetulojuttuja on riittänyt. Tässä muutama kuva Erasmusporukasta, joka opiskelee mm.kasvatustieteitä (Humanwissenschaftliche Fakultät). Tyyppejä on ainakin Japanista, Turkista, Puolasta, Kirgisiasta (?), Espanjasta, Luxemburgista ja Etelä-Koreasta.

Nuoriso ja kaksi suomalaista tätiä oikeassa alareunassa.

Hengailua puistossa.

Tädit tervetuloillassa.

Saksan kurssien lisäksi ajattelin ottaa kaikkea hömppää, kuten piirrustusta ja maalausta. Vesi on täällä sellaista, että mun tukka varmaan muuttuu rastoiksi jossain välissä. Eli katsotaan millainen hippi täältä palaa hömppakurssien ja veden vaikutuksen seurauksena! Kurssien suhteen oli aika mielenkiintoista tehdä valintoja. Google Translate oli ystävä siinä hommassa. Mutta nyt alkaa näyttää hyvältä. Parin kurssin aloitukset meni ohi, mutta yhdellekin kurssille ottavat vielä hyvin mielellään suomalaisen vaihtarin mukaan.

Lauantaina mentiin junalla Euskirscheniin ja Tinan jousiammuntakisoihin. Mielenkiintoinen laji! Seurattiin hetken kisoja ja siitä lähdettiin turisteina kävelemään läheiseen Bad Münstreifelin kylään (http://www.bad-muenstereifel.de/seiten/index.php). Se oli aivan ihana!! Pieni joki virtasi kylän poikki, värikkäitä taloja, joista osa 1400-luvun puolelta. Ah! Sellanen kylä, johon voisi joskus muuttaa! Syötiin siellä Schniztselit ja jälkkäriks Apfelstrudel und Kakao mit Rum. Voin sanoa, että kaakaossa oli ehkä enemmän rommia kuin kaakaota ja struudeli oli varsin tuhti. Lauantai oli hieman viileämpi päivä,mutta tuon kaakaon jälkeen ei enää pahemmin paleltanut!

Etsi kuvasta tuulipukuturisti! :)

Rathaus sieltä 1400-luvun puolelta.

Saanko minäkin tällaisen talon? Pliis!

Apfelstrudel und Kakao mit Rum

Sunnuntaina oli vapaapäivä ja koska edellisen päivän struudeliähkyt painoi vielä vyötäröllä, päätin lähteä hölkkälenkille aamuaurinkoon. Täällä on suuria puistoja, joissa riittää lenkkeiltävää. Ehkä struudeleista voimistuneena jalka nousi sen verran kevyesti, että eksyinkin hieman pidemmälle. Lopulta löysin itseni Kölnin tuomiokirkon (Kölner Dom) luota. Siellä tyylikkäästi suhasin urheilutrikoissa muiden turistien keskellä. Nämä urheilutrikoot ja likainen tukka ovat hyväksi todettu jo aikaisemmin männäviikolla. Etsin läheistä Aldia teollisuusalueelta, jotta saisin ostettua sieltä itselleni puhelinliittymän. Olin jo melkein Aldin kulmilla, kun joku random rekkakuski yltyi viheltelemään ja huutelemaan mulle. Yritin ignoorata herran parhaani mukaan ja kasata itseni takaisin ”hanki puhelinliittymä”-tehtävän pariin. 

Lenkkituristi tuomiokirkolla

Mutta Domista vielä. Siellä muiden turistien tavoin piti vähän kuvailla ja sitten huomasin, kun nelihenkinen vanhusporukka yritti näpsiä digikameralla kuvia hieman huonolla menestyksellä. Menin sitten reippaana tyttönä kysymään, että tartteeko he apua, että voin ottaa kuvan koko poppoosta. Siinä jutellessa kävi ilmi, että sedät ja tädit olivat kotoisin Brasiliasta ja Mosambikista. Vau, mäkin oon käynyt Mosambikissa! Siitähän se keskustelu sitten jatkui hyvinkin luontevasti ja he ottivat vielä minustakin kuvan kameraani, ettei tarvinnut tyytyä tärähtäneisiin selfieihin. Kävin myös hieman nuuskimassa tuulta Reinin rannalla.

Rein

Eilen kävin varaamassa huonetta porukoille läheisestä hostellista. Tämä tarina onkin varsin huvittava. Menin paikan päälle kyselemään vaihtoehtoja ja respan poika kysyi, mistä päin olen. Noh Suomestahan minä. Poika innostui tästä, sillä suomalainen bändi/yhtye sattui majailemaan parhaillaan kyseisessä hostellissa. Hän laittoi tietokoneelta musiikkia tulemaan ”Finnish Polka” ja hetken kuunneltuani ehdotin, että onkohan kyseessä mahdollisesti Eläkeläiset? No olihan se. Niillä oli keikka eilen Undergroundissa tässä lähistöllä. Sitten me respan pojan kanssa kuunneltiin Eläkeläisiä ja harjoiteltiin letkajenkkaa. Mutta sain huoneesta alennusta!

Ensivaikutelmia Kölnistä

• Värikäs ja rento     

• Paljon puistoja

• Vaikka on SUURI kaupunki (näyttäisi olevan Saksan 4. suurin kaupunki), niin kaikki jotenkin lähellä, pientä ja somaa

• Ystävällisyys ja avoimuus

• Ovet tuntuu aukeavan väärään suuntaan.

• Ikkunat taasen on hurjan käteviä. Kahva ylhäällä aukeaa yläreuna tuuletusikkunaksi, kahva keskellä koko ikkuna aukeaa sivusta ja kahva alhaalla ikkuna on kiinni. Vau.

• Lasia kyllä kierrätetään vaikka mitä väriä, mutta apua, missä on biojäte?!

• Koiria on paljon ja ne kulkee VAPAANA ilman hihnaa. Mäkin haluan kölniläisen koiran!

• Paljon lenkkeilijöitä

• Kukkivia puita, parvekkeet täynnä kukkia.

Talojen päädyt on niin hienoja! Värikkyys tässä kaupungissa. <3 <3

Ihanaa vaaleanpunaista joka paikassa!

Nyt on aikalailla tasan viikko mennyt Kölnissä ja olen kyllä tykännyt ja nauttinut tästä ajasta. Eilen oli tasokoe saksan kursseja varten. Ensi viikolla pääsen sitten varmaan johonkin saksaa dorkille –ryhmään ja saan kaupasta muutakin kuin jonkin sortin vaahdotettua rahkaa vadelmahillolla (mitä siis vahingossa ostin tässä yksi päivä).

Nyt aion keskittyä nauttimaan hetkistä ja tarttumaan hetkeen (mitä soopaa).
Piis and lööv ensi kertaan! <3